Hyviä vinkkejä oletkin jo saanut, mutta kertaus on opintojen äiti.
Meillä punakirjoahvenet ovat kuteneet kukkaruukun kylkeen, kantoon ja pienen pienelle kivelle.

Käytännössä tämä kivi oli täysin munien peitossa.
Kummoisia emme tehneet ennen kutua emmekä kyllä kudun jälkeenkään. Vettä vaihdetaan luonnollisesti säännöllisesti kerran viikossa, mutta erityisesti emme pyri kudettamaan tätä kalaa (no, se kutee ilman kudettamistakin
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
). Emme siis säädä lämpötilaa tms.
Kudun olemme antaneet olla niillä sijoillaan, johon naaras on munat laskenut. Vanhemmat pitävät kyllä huolen, ettei kukaan muu altaan asukki pääse kutuun käsiksi. Emme ole myöskään "harrasteneet" öiseen aikaan kuuvaloja.
Poikaset kuoriutuvat muutaman päivän päästä kutemisesta, jolloin vanhemmat siirtävät ne kutukuoppaan. (Tämän vuoksi altaassa olisi hyvä olla hiekkapohja, nämä kalat siis kaivavat kuoppia.) Näitä kuoppia on pari-kolme, joiden välillä vanhemmat siirtelevät lapsiaan. Ovat tähän aikaan kovinkin kärttyisiä ja käyvät käden ja jopa lapon kimppuun.
Meillä viimeisin poikue kuoruitui muistaakseni 6. päivä kuluvaa kuuta ja nyt viime päivinä olen huomannut, etteivät vanhemmat enää niin hyysää poikasiaan. Eli punakirjot hoitavat poikasiaan, pitävät parven kasassa ja puolustavat niitä vaaroilta. Mikäli joku poikasista harhautuu omille teilleen, nappaa toinen vanhemmista sen suuhunsa ja sylkäisee takaisin parveen. Siitäkin huolimatta, että meillä ei pesuetta enää niin kovasti paimenneta, kävi isäntä silti äsken lapon kimppuun, kun vaihdoimme vettä.
Olen huomannut, että kun kutuaika lähestyy molempien sukupuolten värit voimistuvat. Mutta etenkin koiras loistaa, kuin majakka. Silloin myös siniset pisteet ovat kauneimmillaan.
Meillä ei siis ole käytetty mitään vippaskonsteja tämän kalan kudettamiseen. Syötämme kaloille katkarapua, räkmixiä sekä teollisia ruokia. Poikaset saivat (poikashäkissä) ollessaan ihan pölyksi hienonnettua hiutaletta. Vieläkin syövät kyllä samaa ruokaa, mutta myös esim. rapu on alkanut maistua. Pituutta niillä on ehkä n. ½ senttiä - korkeintaan. Olen kuullut, ja varmasti pitää paikkansakin, että poikasille kannattaa antaa mahdollisimman monipuolista laadukasta ruokaa, jotta kasvavat hyvin. Tämä tietysti pätee varmasti kaikkiin kaloihin.
Eipä siinä sen kummempia. Varoitan kyllä, että nämä lisääntyvät kuin kanit ja poikasia on aika hankala saada myydyksi (ainakin täällä Jyväskylässä). Kauniita kaloja ovat kyllä.