senor Cavaldi - urhea taistelija

[mandariini]

Akvaariomme kaunistus, Herra ja ylhäisyys on kohdannut hirmuisen vastustajan. Tuo pöyhkeä otus on valloittanut senor Cavaldin kotialtaan mitä röyhkeimmällä tavalla. Pohjalta kiiltäen ja heijastellen se vaatii miehistä ylpeyttä taistelemaan kanssaan. Lisäksi se on hyökännyt viattoman partamonnineitosen aterian kimppuun.
Urheasti pörhistellen ja eviään liuhutellen soturimme käy taistoon. Salamannopeita syöksähdyksiä kohti vastustajaa, pullistelua ja röyhistelyä sisältäneen taistelun jälkeen väsynyt taistelijamme palaa lempipuskaansa lepotauolle. Valppaus ei kuitenkaan herpaannu, sillä hän vahtii vihollistaan herkeämättä. Lehdillä maaten hän suunnittele uutta strategiaa.
Yllätyshyökkäys! Aivan yllättäen ylväs taistelijamme hyökkää tuon uhmakkaan vihollisen kimppuun, vihollisen joka ei hetkeksikään ole luovuttanut paikkaansa. Selättäminenkään ei onnistu, vaikka herra soturi koittaa vihollisen päällä maaten pelotella sitä poistumaan. Väsymättä hän koettaa ajaa pois tuota upeaa, kiiltävää vastustajaansa pois kotimaastaan siinä kuitenkaan onnistumatta.
Viimein altaan jumala armahtaa urheaa pikku soturiaan ja poistaa altaasta tuon vihatun vastustajan, tuon säälimättömän soturin, tuon pienen teräslusikan joka pitää partamonnin kurkun pohjassa.

[Sami]

Hauska kuulla Signore Cavaldin ottaneen valtakuntansa haltuun ja puolustavan neitojaan voittamattomiltakin vaikuttavilta vihollisilta, kuitenkin toisinaan tuoden esille peri-miehiset puolensa. Kenellepä raavaalle uroolle ei kelpaisi ruoka, huolimatta, että sen eteen joutuu vähän tappelemaan (ts. nakkikioski-syndrooma).

[Kodama]

Tämä kyllä pelasti päiväni.

[sungirl]

Signorelle terkkuja! Ihana kirjoitus, naurattaa edelleen
On nuo kalaset hauskoja, persoonia ihan jokainen...en olisi uskonut miten hauskaa niiden touhuja on seurata!
Luin juuri lehdestä, että mielisairaalassa osastolle otettiin akvaario ja perustamisvaiheesta asti potilaat olivat mukana touhuamassa akvaariota kuntoon. Kun kypsytys oli valmis ja kalat tuotiin uuteen kotiinsa, ei hoitajista ollut pulaa. Joku vertasi akvaarion katselemista yhtä rentouttavaksi kuin tulen katselua takassa, tosi on! Antaa niin paljon ihmiselle nuo kalasetkin etteivät taida asiaa tajutakkaan kun keskittyvät purkin sisäisiin draamoihin...Ihan pakko lisätä, että olisin minäkin tarvinnut päähospitaalin apua kun aloittelin harrastusta allasta kypsyttelemällä, niin paljon monimutkaiselta se tuntui