Kylläpä on asiat muuttuneet 20 vuodessa

[harriet]

ainakin akvaarioiden kohdalla.

Pikkulikkana mulla oli sellanen säälittävä 30-litrainen lasiloota, missä asusti aivan liikaa miljoonakaloja ja jopa levänuoliainen ja taisto samassa. Mahtoi akvaariokauppias hieroa karvaisia käsiään, kun sai rahat tietämättömältä kakaralta pois. Stockalta taisin muistaakseni fisut aina ostaa. Kukaan ei puhunu vesiarvoista, eikä puhettakaan että soran tilalle ois hiekkaa tarjottu. Tai sopivatko ko. kalat yhteen. Saati akvaarion kypsytyksestä, jotain litkua käskettiin ostaa ja kahden viikon päästä sai kaloja laittaa. Nyt täällä hieronkin varsin usein silmiäni kun luen tekstiä kypsytyksestä ja kaiken maailman vesiarvoista. Ja välillä pesin akvaarion hiekkoja myöten kokonaan. Niin ja suodatin sammutettiin yöksi pörinän takia. Ilmankos kellui kaloja välillä maha ylöspäin lasilootassani..

..Turhaa sunnuntaihöpinää

[Zessu]

Muuttunut on joo, ja parempaan suuntaan minun mielestäni Itsellänikin oli reilut 20 vuotta sitten pieni purkki jossa oli jos jonkinlaista kalaa, eikä mistään mitään haisua. Nyt viime kesänä alkoi uudestaan tämä harrastus ja joka päivä oppi jotain uutta ja hyödyllistä, mikä osaltaan pitää harrastuksen mielenkiintoisena. Ja kalat sen 20 kertaa hyvin voivampia kuin ennen Toki tietoakin on saatavilla ihan erilailla kuin silloin reilut 20 vuotta sitten..

[harriet]

Toki tietoakin on saatavilla ihan erilailla kuin silloin reilut 20 vuotta sitten..

joo ei ollu nettiä, ainoastaan kalakauppiaaseen tai kirjoihin piti luottaa. Eipä mikään seura tullut mieleenkään, tuskinpa kukaan olisi kymmenen vanhaa ehkä jaksanut neuvoakaan?

Mua puri kans akvaariokärpänen varsin vähän aikaa sitten, maakilpikonna tarvitsee isomman kodin, joten tuo 400-litrainen vapautuu. Ensihätiin perustin satalitraisen (pikkulikkana kaverin 128-litrainen oli megakokoinen). Saa nähdä olenko ymmärtänyt mitään "nykyajan kypsytyssysteemeistä"

[ER]

Sama kokemus kuin Harrietilla. Itselläni oli vastaava 40-litrainen pikkupurkki aikoinaan kivikaudella kultakaloineen ja levännuoliaisineen. Nyt olen lueskellut AW-foorumia jo useamman kuukauden, kun ajatuksena on ollut aloittaa harrastus uudelleen, kunnollisen ison altaan ja kunnolla hoidettuna. Vaan foorumin lukeminen on vienyt pupun pöksyihin, tuntuu homma nin monimutkaiselta ja vaativalta että saattaa jäädä koko allas hankkimatta.

[-MursuMarsu-]

Minusta tuntuu että meininki on muuttunut paljon viimeisen 10-15v aikanakin.

Kyllä sitä tuli itsekkin aikanaan muutama kultakala ja albiinomonninen rääkättyä hengiltä 20l kipossa jossa ei olllut edes suodatinta (kauppiaan mielestä riitti kun joka vk vaihtoi vedet ja altaassa oli pari oikeaa kasvia niitten marmorikuulien,muovikasvien,simpukankuorien ynm.lisäksi)

Kyllä sitä iloisesti kassakone aina kilahti kun harvase viikko kävin hakemassa uudet kalat viikkorahoillani... (onneksi tämän liikkeen tarina oli lyhytaikainen)

Samainen liike myi minulle n.9vuotiaana hiiren vaikkei minulla ollut sille edes häkkiä. Oli jo aikuinen otus ja liikkeen setä alkoi puhumaan että käärmeenruaksi menee...mutta voi kyllä edullisesti (20mk) myydä sen minulle...

[Mikkor]

Juu 15 v sitten myyjä hymyili kauniisti, kun ostin samalla reissulla 2 kultista ja 2 haimonnia 128 litraan, kyllä ne sopii keskenään ja mahtuu hyvin tuumi myyjä.

[Taika-Jim]

Täytyy sanoa, että minun mielestäni ei niin hirveästi ole muuttunut 20 vuodessa. Se on muuttunut, että nyt on rahaa harrastaa. Kyllä vesitestejä ja kaikkea tarpeellista oli 20 vuotta sitten myös, mutta lapsena ei oikein tuota rahaa juuri ollut.

Asiantuntevia akvaariokauppiaita oli myös. Erityisesti Hyvinkään Viherkulman mies on jäänyt ikuisesti mieleeni. Notkuin _aina_ kaverini kanssa Viherkulmassa. Kaverini jopa sitten pääsi sinne apulaiseksi, minä kun en tyhmä tajunnut edes kysyä moista mahdollisuutta.

Kaiken vapaa-aikana siellä luuhasin ja jopa auttelin ilmaiseksi. Sieltä kai se pidempi akvaariokipinä onkin lähtenyt liikkeelle.

En enää tiedä onko koko Viherkulmaa edes olemassa.

[maketzu]

Onhan tämä vuosien saatossa muuttunut, tietoa tullut lisää jne. Ja jatkuvasti oppii kaikkea uutta.

En enää tiedä onko koko Viherkulmaa edes olemassa.

Ei valitettavasti enää ole olemassa. Kyseinen mies jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle ja liikkeelle ei löytynyt jatkajaa.

[Zessu]

ER: Viime keväänä minusta tuntui samalta, meinas tosiaan mennä pupu pöksyyn, kun luki AW:tä ym. Vaan kun lukee lisää (ja sekoittaa päätään lisää ) ja hankkii sen altaan rohkeasti, kyllä se siitä. Maltillisesti ja ajan kanssa alkaa kypsyttelemään ja kysyy täällä neuvoa, ei kalakauppiaalta: hyvät sellaiset ovat harvassa. Noin 9 kk sitten hankin ensimmäisen altaan ja tällä viikolla tulee kolmas. Huonekaluja on myyty tieltä pois ja nyt muutetaan onneksi isompaan asuntoon. Eli varaudu siihen, että tää homma vie mennessään Se kaikki alkukankeus onnistui multakin, niin varmasti onnistuu myös sulta.

[harriet]

Nyt olen lueskellut AW-foorumia jo useamman kuukauden, kun ajatuksena on ollut aloittaa harrastus uudelleen, kunnollisen ison altaan ja kunnolla hoidettuna. Vaan foorumin lukeminen on vienyt pupun pöksyihin, tuntuu homma nin monimutkaiselta ja vaativalta että saattaa jäädä koko allas hankkimatta.

Hei ihan samat fiilikset. Katsotaan kehtaanko mitään kysyäkään jos ei purkin kypsyttely suju niinkuin olen lukuisista linkeistä täällä lukenut Eli kipaise sinäkin kauppaan ja kalalaatikko pystyyn, katsotaan kuinka meidän kalkkis-uudelleenaloittelijoiden käy

[Lunatic]

Onhan näitä tietoja tullut itselläkin päiviteltyä tällä foorumilla. Mitä enemmän olen lueskellut, sen paremmin alkaa ymmärtää.

Nyt on ainakin kypsytys, vesiarvot, vedenvaihdot, kalojen yhteensopivuus, tilavaatimukset ja sellaiset paremmin hanskassa kuin lapsena. Tuolloin oli minullakin kaksi kultakalaa ensin maljassa, ja pian siirtyivät 63-litraiseen, joka oli sekin auttamattomasti aivan liian pieni. Muutenkin aivan ylikansoitettu laitos oli se. Varmaan kerran kuussa vaihdettiin vesi ja kuurattiin koko akvaario. Kalat tietysti ämpärissä siivouksen aikana.

[Imujon]

Minä olen miettinyt aivan samaa!

Varsinkin kalojen hoito-ohjeet (mm. vedenvaihdot) ovat muuttuneet aivan älyttömästi. Ennenkuin keksin foorumit, pidin pääasiallisena tietolähteenäni omistamaani 1989 painettua akvaario-opasta. Sitten sitä tuli (ajan hengessä) pidettyä leväbarbeja kaksittain 86 -litraisessa ja sairaat kalat lopetin keittämällä

[7330]

Löysin hyllystäni vuonna -72 painetun Erkki Siltamaan "Akvaario"-kirjan, josta löytyy mm. tällaisia tietoja:
- vettä kannattaa vaihtaa neljäsosa-viidesosa joka toinen kuukausi
- hehkulamppu on paras tapa valaista akvaario
- suodatinta tarvitsevat vain kalanviljelijät
- kiekkokala on vaikea akvaariossa pidettävä suuren tilantarpeensa vuoksi
(minkähän kokoisia akvaariot tuolloin olivat?)

Kylläpä nousisi meteli, jos joku nykypäivänä hoitaisi allastaan tämän kirjan ohjeiden mukaan ja kertoisi sen täällä foorumilla. Mutta aikanaanhan tuo kaikki oli ihan käypää tietoa. Kyllä ajat muuttuvat.

[Vesihaisuapina]

Muuttunut on joo, ja parempaan suuntaan minun mielestäni

Kalliimpaan minusta

[Pete28]

Kalliimpaan minusta

Elämä on.

[teemu7117]

Zessu kirjoitti:
Muuttunut on joo, ja parempaan suuntaan minun mielestäni

Vesihaisuapina kirjoitti:
Kalliimpaan minusta

Joo kyllä mäkin elävästi muistan kuinka 20 vuotta sitten oli niin paljon halvempaa.

[Teemu Salonen]

Taika-Jim puhuu ihan totta. Kyllä tämä kaikki oli silloinkin tarjolla.

Tosin tieto-taito ei liikkunut niin paljon maasta toiseen kuin nyt. Suurimmat muutokset lienevät tulleen juuri kypsytystekniikoihin.

"Silloin ennen" laitettiin akvaario pystyy ja parin päivän päästä haettiin julmettu kasa kaloja. Sitte ihmettely, miks ne kuoli? Noh, ei se mitään, haetaan kaupasta uudet ja ihmetellään sitten niittenkin kuolemaa. Osa luovutti jo tässä vaiheessa mutta jotkut jaksoivat sitkeästi vielä hetken. KYllästyminen tuli sitten kun viimisetkin kalat kuoli vuoden päästä "vanhuuteen":)

Akvaariotekniikka oli käytännössä samaa tavaraa kuin tänäkin päivänä. Mallit ovat toki muuttuneet ja uusia vaihtoehtoja on tullut lisää. Vesitestit löyty kaupan hyllystä, mutta muistelen että pH testejä ei saanut sillon vuodessakaan niin paljon kaupaksi kuin tänä päivänä. Akvaarioiden omistajat pitivät niitä tarpeettomina... Lämpömittarin sentään suurin osa hankki.

[Lapinakka]

voi, kylläpä kaikki kuulostaa tutulta ja oli se akvaarion vuosisiivous rankkaa puuhaa...ts. koko pytty tyhjäksi ja pestiin, hyvä ettei fairylla, puti puhtaaksi. Hiekat putsattiin sit siivilällä. Ei lämmitintä ja kaverin 60 litranen oli mieletön tankki, itsellä oli 30 litranen. Pistinpä sitten oikein isolleen, kun sain 128 litrasen...

Onhan asiat tosiaan muuttuneet.
Nykyään kun ihmiset valittavat akvaarioharrastuksen vaikeutta, haluan kiireesti sanoa sanasen.
Mattosuodatin, hiekkapohja + ne kierteissarvikotilot, joista jokaiselle jaksan mainita, sopiva kalasto levien kasvun estämiseksi, lähinnä leväbarbi tupsulevien syöjäksi eikä tietenkään kotiloita syöviä lajeja.
Sitten vielä pitkä letku, mikä ylettyy pytystä lattiakaivoon ja missä liitin raanaan eli saa sen veden takaisin yhtä näppärästi kuin poiskin.

Tässä kompakti paketti "laiskalle" akvaristille. Tähän ympärille voi sitten hommata sitä muuta tietoa ja siinä vauhdissa mikä itselle on sopivin.
Sen olen kyllä huomannut, että harrastajilta saa sen parhaimman tietotaidon, elleivät ala keskenään tivaamaan neuvojensa paremmuudesta.....
Halvalla saa monia asioita, mikäli on itse valmis näkemään vaivaa niiden eteen. Akvaariohiekan voi hakea järvestä, jotkut välttävät sitä tautien(?) pelossa. Itse en ole pelännyt mitään järvihiekkaan liittyen. Kaksi pyttyä pyörii sillä hyvin
Sitten se lannoite pohjaan, hirven papanoita, halpa ja toimiva ratkaisu.
Hiilidioksidit pyttyyn liivatehiivatteesta, tämä ei ole mitenkään välttämätön ihan heti alkuhötäkkään.
Ja sen mattosuodattimen voi tehdä itse, netistä löytää seikkaperäiset ja helpot ohjeet.

Ei muuta kuin pyttyjä pystyttämään!

[Mimos]

Voi niitä hirveitä aikoja...


ps..EN OLLU SYNTYNYTKÄÄN SILLOIN

[cattipisces]

Hih...mäpäs olin.
Muistan kun sain ekan akvani pikkutyttönä synttärilahjaksi ja Asiantunteva Myyjä ( vuonna jousi & seiväs ) möi meille siihen lehtikalaparin, parven keltabarbeja, kaksi täplämonnista ja kaksi leväbarbia. Altaan koko oli se huimat 63 litraa. Nyt kun sitä mietin niin huhhei! Ja sitten äiti huolehtivaisesti pesi sitä välillä Fairylla ja ties millä... siis mitenköhän ne kalat viitsi elää siinä niinkin pitkään kun elivät.

Oi aikoja, oi tapoja...

[pitchoune]

On se kyllä ihmeellistä, että vaikka Ameriikassa kaikki onkin suurempaa, akvaarioissa asiat ovatkin juuri toisinpäin!

Lueskelen välillä netistä jenkkiakvaristien juttuja ja kohdatessani tällaisia kommentteja meinaa päänsärky tulla.

I have three small carp goldfish and a fantail in my ten gallon tank (yes they're all very small and I check the pH levels)

tai

Keep in mind that I'm only a goldfish and betta expert...
I picked up a 30 gallon for my goldfish today.

Eli 10 gallonaa olisi tässä tapauksessa ~40l ja 30 g = suunnilleen 100 l ?
Mikä takapajula! Ja tämä siis vasta esimakua.

[Vesihaisuapina]

Täytyy kommentoida että 30-50 luvulla tuskin oli mitään suodattimia/pumppuja? Esimerkiksi Partamonneja saattoi olla 40-60l altaissa. Luin juuri tuosta eräästä vanhasta opuksesta (akvaariokalat -83) jonka löysin mummun vintiltä. Siellä kirjailia kertoi että hänen partiksensa eli noin 60l akvaariossa päälle 10 vuotta eikä silloin hänellä ollut mitään suodattimia yn. Ja partis kuulemma pärjäsi hyvin? Kumma juttu kun nykyään suorastaan tyrkytetään päälle 100l... Silloin pärjättiin? Miksei nykyäänkin? En sano että tämä olisi mikään kehotus kokeilemaan mutta kuitenkin. Näkyi kirjassa olevan kultakalojakin 50l Eli ei hääviä sillon Mutta nykyään kyllä keksitään kaikkia mahdollisia rahastuskeinoja kuten mm. erikoisruuat, yn. Oliko muka silloin litramääriä kaloilla? Tuskinpa silloin edes mietittiin sellaista. Toivottavasti kukaan ei nosta kapinoita minua vastaan kun selitän mutta kuitenkin Muistan kun ennen vanhaan kun vanhemmat ruokkivat kaikkia kaloja hiutaleilla. Nykyään itse olen ruvennut tarkkailemaan asiaa ja maksanut aivan kipeäksi itseni noiden ruokien yn. takia. Ja oliko ennen kaloilla lääkkeittä? Tuskin. Mutta mitähän seuraavien 20v aikana tapahtuu?? Pitääkö akvoihin ruveta laittamaan sohvia ja pöytiä, tai jopa ruveta paistamaan kaloille pitsoja?? Hullu mailma Eikä silloin seurattu veden kovuutta yn. Ei lämpöjä eikä mt. Vettä purkkiin ja kalat sinne

[Miikku]

Eiköhän sitä harrastusta ole ollut 20 vuotta sitten ihan yhtä monen tasoista kuin tänäänkin. Tämänkin palstan nestorit voivat varmasti kertoa hoitaneensa kalojaan aika lailla samojen oppien mukaan kuin mekin tänään Joku tuolla jo aiemmin mainitsikin, että tiedon levitys oli aivan eri luokkaa varmasti kuin nyt, ei ollut nettiä eikä muitakaan nopean tiedonkulun mahdollistavia välineistöjä. Vilkuilin tuossa eräänä päivänä kohtuu iäkästä akvaariokirjaa, jota tuli penskana lueskeltua, ja kylläpä sielläkin vaan on kymmeniä sivuja pelkkää vesikemiaa ja muita veden ominaisuuksia käsitteleviä juttuja, mutta eiköhän se ongelma ollut pitkälti siinä, että niitä sivuja ei välttämättä monelta tullut lueskeltua

Voisi siis sanoa, että siinä mielessä asiat ovat nyt paremmin kuin 20 vuotta sitten, että tavallisen riviharrastajan saatavilla on tietoa huomattavasti helpommin kuin aiemmin. Siitäkin huolimatta näitä "80-luvun oppien" mukaisia altaita löytyy varmasti vielä monesta olohuoneesta ja täälläkin niitä useasti kauhistellaan.

[Ruoste]

Voisi siis sanoa, että siinä mielessä asiat ovat nyt paremmin kuin 20 vuotta sitten, että tavallisen riviharrastajan saatavilla on tietoa huomattavasti helpommin kuin aiemmin. Siitäkin huolimatta näitä "80-luvun oppien" mukaisia altaita löytyy varmasti vielä monesta olohuoneesta ja täälläkin niitä useasti kauhistellaan.

Silloin tällöin kuulee näistä täyteen tupatuista/liian pienistä akvaarioista joiden hoito on kohtuullisen vapaamuotoista, mutta silti kalat ovat terveitä ja pirteitä. Olisiko tässä semmoinen samantyyppinen "terve lapsi nuolee kengänpohjat kerran päivässä-tyylinen ajatusmalli, eli nykyinen akvaarionhoito on liian steriiliä jolloin kaloille ei pääse muodostumaan pienintäkään vastustuskykyä millekkään taudinaiheuttajalle (vrt. nykyinen lasten lisääntyneet allergiat)? Vai tuntuuko minusta vain että kalat ovat nykyään heikompia, poislukien tietenkin liikajalostetut yms. vastaavat?

[Miikku]

Oma mielipiteeni tuohon "terveet ja pirteät kalat päin prinkkalaa hoidetussa minialtaassa" -juttuun on se, että se terveys ja pirteys on usein katsojan silmässä. "Sunnuntaiakvaristi" ei välttämättä nää eroa sen hyvävointisen ja vähän heikompana vaappuvan kalan välillä. Enkä väitä, että kaikissa tapauksissa sitä itsekään näkisin . Jos on nähnyt kalojen elämää vain siinä omassa altaassaan, jossa kalat eivät välttämättä ole ihan priimakunnossa, ei välttämättä osaa niiden tilaa kovin objektiivisesti arvioida. Kyllähän ne kalat yleensä uivat ja syövät kuitenkin. Mielestäni aika huolestuttava esimerkki samaisesta asiasta on, että monet akvaarion omistajat kuvittelevat kalojen elävän lajista riippumatta maksimissaan sen kaksi vuotta, jonka jälkeen sitten kalasto taas uusitaan. Vaikka omat vanhukseni ovat vasta 14 vuoden kieppeillä, on niiden ikä herättänyt monissa ei niin asiaan vihkiytyneissä melkoista ihmetystä, varsinkin jos kyseessä on monnisen kaltainen pikkusintti.

Ja edittiä vielä... Aika harvoinhan ne kalat sitäpaitsi kuolevat mihinkään diagnosoitavissa olevaan sairauteen (tai no surullisen kuuluisa tubi saattaa olla tietysti monen oudon poistuman takana), vaan esim. liikaruokinnan seuraamuksiin tai muuten vain puutteellisen hoidon takia. En usko, että kalojen vastustuskykyä kannattaa alkaa kasvattamaan hoitamalla allasta hutiloiden .