Olen ajatellut 60L akvaariooni taistelukalaurosta ja tetroja. Mieleeni tuli myös, voisinko kokeilla akvaarioon yhtä urostaistista ja kahta naarasta? Toinen akvaario on, jonne voi naaraat sitten siirtää, jollei yhteiselo onnistu.
Mitäs sanotte?
Jos kerran tytsyille on "varauloskäynti" katsottuna, niin mikä ettei. Kannattaa myös järjestellä kunnon piiloja neideille, niin et joudu niitä välttämättä ihan niin herkästi siirtämään toiseen altaaseen.
Kardinaali tervitsee vain aika paljon iso kokoisemman akvaarion.
Kannattaa ensin laittaa pelkkä koiras sinne, ja jos se edes sallii muita kaloja reviirilleen (jotkut on jääräpäisiä) niin sitten voit koittaa tetraparvea tai taisto naarasta/naaraita
Kyllä rubiini- tai kardinaalitetroja kuuteenkymmeneen litraan pieni parvi menee, enkä kyllä koskaan ole kuullut/nähnyt taiston pieneiä tetroja röykyyttävän. Noista taistoakoista olen enemmän huolissani. Saattavat nimittäin teloa myös toisiaan, jos vaikka isäntä olisikin rauhallisemmasta päästä. Meillä toinen naaras ei päässyt toiselta piiloon 140l, runsaskasvisessa altaassa, vaan toinen eukko jahtasi tämän henkihieveriin. Ja tätä toista eukkoa rökittikin sitten koiras. Tällaiseen kannattaa siis varautua.
Mutta kun kerran on olemassa akvaario, johon mahdollisen kiusaamisen kohteen voi tarvittaessa siirtää, mikäänhän ei estä kokeilemasta.
Meillä on inkkarit ja kardinaalitetrat saaneet olla taistoherralta rauhassa, kyllä se on tuo rouva joka niillekin väliin on pahana. Toista eukkoa se jahtasi myös, siitäkin huolimatta sai kudettua herran kanssa, joka sitten antoi viimeisen niitin sille, kylki auki löytyi (hengissä viikon sinnitteli), söikin kaikesta huolimatta hyvin., mutta ei toipunut. Tämä ainut ruova nyt on kyllä niin jääräpää että, siinä on herrakin väliin ihmettelee, jahtaa ruovaansa joka menee ensin pakoon ja kohta höykkyyttää ukkoonsa. Olisko rouvan punaisella värillä jotain tekemistä räjähdysalttiin luonteen kanssa, kun ainakin ns. punaiset koirat (eläilääkärin mukaan) on luonteeltaan usein herkempiä saamaan näitä "kohtauksia".
Meillä onneksemme (?) noi kardinaalitetrat kyllä herraa vastaan pitää puolensa, roikkuvat evissä tms. Inkkareilla on jokin vaisto kehittynyt, kun nämä jästipäät toisiaan jahtaavat ne menee tonne vedensuosikki puskaan. Mutta ei noista taistoista koskaan tiedä, yks herra oli aivan ihana luonne, mutta yks kaks yllättäin olikin lattialla, seuraava rakastui tyttöseuraan niin että sairastu ja kuoli, vai ressasiko sitä ettei osannut/tajunnut tms. pesää puhallella. Nyt on tämä uusin tapaus, pesää kyllä väsätään yms. tyttö on enempi tuuliviiri, ei siitä tiedä koskaan kuka saa ja mitä saa, polttaa päreensä helposti. Muuten kyllä ihania kaloja taistot, mutta kaikille pitäis olla yksiö koko ajan valmiina ja kameravalvonta, että tietää kuka höykkyyttää ja ketä.
Mulla on pelkkä taistoallas 65-litranen. Samalla toimii taistojen kutu- ja poikasakvana. Tällähetkellä siellä on huntukoiras + 2 naarasta (omia kasvatteja) sekä 5 - 10 noin 1.5 kuukauden ikäistä vaavia. Naaraita vaihdan välillä isosta akvasta ettei nonstopkutu niitä näännytä. Niin ja piilevänsyöjänä minulla on 1,5 vuoden ikäinen oma partamonnipoika(?).
Pikkutaistot selviävät runsaan pikkulimaska- ja vedensuosikkikasvuston ansiosta vanhempiensa seurassa.
Kaverillani on vastaava akva mutta siellä 5 leväkatkarapua ja jokunen nuolimonni (Otociclus sp)...Sielläkin taistot kutevat ja pienehkö pikastuotanto onnistuu. Hänellä sähkönsininen huntuevä + 2 naarasta (omia kasvatteja.)
Meillä akvaariossa mm. 13 neontetraa ja 4 punapäätetraa yhdessä taistouroksen kanssa. Hyvin ovat tulleet keskenään toimeen, ainut ilmennyt ongelma on ollut taiston pyrstön "närppiminen", mistä on kylläkin pääsy neontetrojen tarpeeksi suurella ruokinnalla eroon.