Rusokirjoahvenet kutivat!

[Johis]

Viikonloppu mökillä ja kotiin tullessa yllätys akvassa: rusokirjoahvenäiti vahtii pikkuisiaan akvan takanurkassa!

Rusot hankittu vasta muutama viikko sitten ja siirrettykin pienestä 65 litraisesta 325 litraiseen viikko sitten.

Viikolla ihmettelin ahventen touhuja ja uutena ahvenharrastajana pohdin, onko kyseessä (nyt jo varman) naaraan teurastus vai kutuleikit (en siis ollut ihan varma, onko minulla 2 urosta vai pari).
Uros kaivoi kuoppaa ja ahdisteli naarasta, naaras säntäili karkuun, mutta pyrki hetken päästä taas uroksen luokse. Teurastusta pelkäsin sen vuoksi, että naaras oli väritykseltään läikikkään musta, ei ollenkaan sellainen kauniin vaalea oransseine kiduksineen. Kutuputki oli kuitenkin koko ajan näkyvillä ja akvassa tilaa uida karkuun, joten ajattelin, että olkoot samassa purkissa. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Nyt siis löytyy akvaarion takanurkassa kuhiseva kuoppa Naaras siirtelee pienoisiaan kuopasta toiseen (miksiköhän?) ja ajelee muita kaloja pois kuopan läheisyydestä.

Nytpä kysynkin, onko teistä kukaan saanut rusokirjoahvenvauvoja kasvatettua isoiksi asti? Itseäni kasvattaminen kiinnostaisi ja olen käsittänyt, että kun rusot kerran löytävät toisensa, on loppu helppoa... siis kuoriutumiseen saakka! Nämä vauvat varmasti menetetään, mutta osaako joku kertoa, kuinka mahdolliset tulevat pienet rusovauvat saisi aikuisiksi saakka säilymään?

325 lirtaisessa rusopariskunnan lisäksi 6 pikkulehtikalaa, kuusiraitabarbeja, rusomonnisia, sitruunatetroja, partisrouva ja purjesampimonni. Näistä varmasti ainakin kuusiraitabarbit arvostaisivat elävää muonaa helposti yhdestä kuopasta nautittuna

Huushollissa löytyy tuon 325 litraisen lisäksi 200 litrainen (tällä hetkellä tyhjä ja tarkoitus olisi tehdä siitä malawi-akva), 65 litrainen ja muutama 40 litrainen. Näistä jonkun (ehkä tuon 65-litraisen) voisi varustaa rusovauvalaksi, mutta miten asia pitäisi käytännössä järjestää?

Siis sinä, joka olet rusovauvoista saanut aikuisia kasvatettua, avaa sanainen arkkusi ja kerro, kuinka homma onnistuu!

[Johis]

Eipä taida näin kesäaikaan olla foorumilla rusokirjoahven-vauvojen emäntiä surffailemassa ja neuvoja antamassa ... onneksi oikea rusoäiti on tähän saakka osannut hommansa ja saanut pidettyä makupalojen metsästäjät visusti loitolla lapsistaan

Lapsia siirretään edelleen kuopasta toiseen, yöaikaan apuna on yövalo valvonnan helpottamiseksi. Vähän ihmetyttää se, että lapsosia valvoo vain äiti, isä hommailee omiaan (vahtii reviiriään) ihan muualla. Kuinkahan kauan äiti jaksaa valvoa ja hätyytellä muita pois? Ja onko tämä normaali käytäntö kirjoahvenilla?

Ruokaa olen koittanut pudotella purkkiin niin, että äidin reviirillekin on muruja leijaillut. Äiti siis saa syödäkseen, mutta koskahan lapsukaiset tarvitsevat ruokaa? Kuvittelisin, että heillä on vielä ruskuaispussi tallella, ovathan vasta 2 päivän ikäisiä. En ole käynyt lapsia mihinkään siirtämään, joten "täsmäruokinta" on seura-akvaariossa vähän hankalaa. Jostain luin, että neuvokas (perhos)kala-äiti oli vienyt pureksimaansa ruokaa kuoppaan ja lapset olivat näin saaneet syödäkseen. Onko tämä normaalia vai pitäisikö lapsille koittaa tehdä jotain muuta syötävää?

Tässäpä tämän aamun pohdiskelut. Olisin iloinen pienestäkin tiedon jyvästä, jonka joku teistä katsoo kertomisen arvoiseksi!

[tanjakr]

Heissan Johis!

Täällä toinen onnellinen rusokutuparin omistaja! Valitettavasti minullakaan ei ole (vielä) kokemusta rusovauvojen aikuiseksi kasvattamisesta, mutta ajattelin laittaa "pari" riviä kun olen kutukäyttäytymistä seuraillut jo useamman kuukauden.

Hankin neljä pientä rusokirjoahventa 250 litraiseen altaaseen viime kevättalvella. Kevään mittaan affenet selvittivät keskenään "kuka on kuka" ja niinpä miniparvesta löytyi kutupari. Ja sen jälkeen ei ole kutuinnolle näkynyt loppua...

Pariskunta kutee noin kerran kuussa litteän kiven päälle, vahtii tunnollisesti ja jopa aggressiivisesti poikasia muilta kaloilta (lähinnä monnisilta) aina siihen asti kunnes nappulat lähtevät vapaasti uimaan. Silloin monniset pääsevät apajille.

Kuvailemasi käyttäytyminen, että naaras siirtää poikasia kuopasta toiseen, on hyvinkin tuttua. Vanhemmat tekevät sitä jopa useamman kerran päivässä. Erityinen suosikkipaikka on brasilianruohon juuret, jotka ovatkin entisiä ahventen käsittelyn jälkeen.

Hienohiekkainen pohja on joskus täynnä pieniä monttuja, parhaimmillaan niitä on lähemmäs kymmenen.

Kutukäyttäytyminen eroaa kertomastasi sen verran että meillä myös koiras osallistuu aktiivisesti kudun "löyhyttämiseen" evillä sekä poikasten siirtelyyn ja vahtimiseen. Ruokinta-aikaan vanhemmat vaihtavat vuoroa niin että molemmat saavat syödäkseen.

Kutuinnosta kertoo jotakin viime toukokuu: olin viikon ulkomailla ja akvan hoitaja kävi vain neljä kertaa viikon aikana ruokkimassa kalat. Laitoin valaistuksen toimimaan ajastimella mutta se ei kuulemma toiminut (eh... blondi...). Tullessani kotiin viikon päästä kalat olivat kutupuuhissa! Ne olivat siis olleet viikon pimeässä akvaariossa vähällä ruualla ja siltikin oli täysi toiminta päällä, vettä vaihdoin juuri ennen lähtöä.

Nyt syksyn mittaan olisi tarkoitus paneutua kunnolla rusojen kasvattamiseen. Aina surettaa ihan hirveästi kun vanhemmat vahtivat poikasia niin tunnollisesta ja aina ne tulevat syödyksi. Vaihdoin vettä nyt maanantaina ja taas on koiras puhdistamassa kiven pintaa. Hakusessa onkin nyt kutu/poikasakvaario rusoille. Ennestään on pienimuotoista kokemusta "helppojen" lajien, mm. lehtikalojen, palettikalojen, keisaritetrojen ja monnisten kasvattamisesta joten saa nähdä miten käy näiden ihanien rusokirjoahventen kanssa!

Olisi hauska vaihtaa kuulumisia rusojen poikaspuuhista. Olen itse löytänyt kivasti tietoa ja kuturaportteja netistä hakusanalla Bolivian Ram. (Olet itsekin varmasti etsinyt tietoa, tämä vain noin yleisesti.)

Mukavaa kesän jatkoa ja onnea poikasille!

[Johis]

Jiihaa! Löytyihän sieltä toinenkin ruso-kutuparin omistaja, mukavaa (Jännä juttu, että eivät työpaikalla jaksa kovinkaan kauaa hehkuttaa kanssani pikku kalasista).

Omassa akvassani vielä poikaset kuopassa, joten herkuttelijat eivät ole päässeet pikkupurtavaan käsiksi... Edelleen vain äiti vahtimassa, isästä ei vahtipuuhiin näköjään ole. Kutu-vaihetta en ehtinyt nähdä ollenkaan (kuinka kauan se muuten kestää?), en siis tiedä, osallistuiko isä siinä vaiheessa hoitoon. Tosin tämä kutu/poikasvaihe on parin ensimmäinen, joten saattaa olla, että taito jatkossa lisääntyy ja emäntä komentaa isännänkin hommiin.

Ahvenäiti vahtii lapsiaan akvaarion takanurkassa, jossa suojana muutama kanto. Vallisnerian juurella näyttäisi olevan äidin mielestä turvallisin paikka, sinne lapset kärrätään illaksi ja yöksi. Luokohan tuo kuopasta toiseen siirtäminen turvallisuuden tunnetta... tavallaan hämätään vihollista? Vai mistä mahtaa tuollainen käyttäytyminen johtua?

Missä vaiheessa sinun poikasesi lähtevät kuopasta uintireissuilleen? Pahoin pelkään, että siinä vaiheessa päätyvät suden suuhun Akvaariossa on kuitenkin niin paljon "petoja" enkä usko, että surviaistenkaan syöttäminen muille asukkaille estää herkkuhetkeä. Täytyy kuitenkin nauttia näytöksestä niin kauan kuin se on käynnissä...

Kokemuksesi mukaan kutu on siis käynnissä kuukausittain, jatkunee ympäri vuoden? Tässähän olisikin mukava harrastus syysiltojen ratoksi

Oletko koskaan nähnyt, että kutupari itse herkuttelisi poikasillaan vai onko asialla olleet aina monniset? Ajattelin, että voisin siirtääkin kutuparin omaan akvaarioonsa, jos voisin olla "varma", että eivät itse pistele lapsiaan poskeen, kun kyllästyvät niitä hoivaamaan. (Mahdollisuushan olisi siirtää kutupari vaikka tuohon tyhjillään lojuvaan 200litraiseen. Siellä heillä olisi tilaa temmeltää.)

Ja vielä viimeisenä: jos lapsukaiset saisivat elellä rauhassa äitinsä ja isänsä seurassa omassa purkissaan, hoitavatko vanhemmat pienokaisensa vai pitääkö heitä varten tehdä paljonkin erikoisjärjestelyitä? Eli osaatko sanoa, kuinka kauan vanhemmat lapsistaan huolehtivat? Ruokahuolto ja puhdasta vettä pitäisi varmastikin järjestää, mutta tarvitaanko vielä paljon muutakin (ja jos tarvitaan, niin mitä)?

En ole arvannut hakusanaasi käyttää, joten kiitokset siitä! Pitääkin heti aamulla käydä kurkkaamassa, mitä muut ovat rusoistaan kirjoittaneet.

Itselläni aiempaa kokemusta ainoastaan kääpiömonnisten kuduista ja poikasista, tälläkin hetkellä 40 litraisessa kymmenkunta poikasta varttumassa. Käppänät näyttävät vain lisääntyvän ihan itsestään, joten niiden vuoksi ei ole paljoa tarvinnut vaivaa nähdä.

Syksyn mittaan saamme varmasti tännekin tietoa rusokirjoahventen kutukäyttäytymisestä, varsinkin, kun meitä on nyt kaksi akvaristia kutuja seuraamassa

[Johis]

Tilanteen päivitystä (tiedä sitten kiinnostaako ketään, mutta itselleni tämä on vähän niinkuin päiväkirja...)

Aamulla töihin lähtiessä (4 vrk:n ikäisinä) oli jo muutama pikku kalanen uskaltautunut kuopasta vapaammille vesille. Illalla kotiin tullessani kuoppa olikin jo poissa ja kaikki kalat äidin helmoissa uiskentelemassa. Jännä seurata, kuinka äiti saa pienokaisensa pysymään suunnilleen kasassa, etteivät lähde uiskentelemaan pitikin akvaariota (ainakaan vielä).

Nyt oli isäkin liittynyt hoitopuuhiin. Isän rooli on näköjään ulkopuolisten pitäminen loitolla äidistä ja lapsista. Ihan täysin ei isä hommassaan onnistunut ja kun katselin monnisten hyökkäilyjä kalaparveen, kypsyi mielessäni ajatus, että otan sittenkin talteen muutaman poikasen ja katson, pärjäävätkö ne suojatuissa olosuhteissa ja osaanko minä hoitaa pieniä yhtä hyvin kuin kala-äiti itse tekee.

Eipä siis muuta kuin akvaariokauppaan (jollainen on onneksi ihan lähellä) ja artemian munia ja pientä poikasallasta hankkimaan. Löysinkin sellaisen akvaarion reunaan kiinnitettävän verkkohäkin. Lapolla kalat häkkiin ja häkki akvaarion reunaan kiinni. Jätin noin puolet poikasista äidin hoiviin akvaarioon ja otin toisen puolikkaan itselleni häkkiin.

Nyt sitten vain katsellaan, alkavatko kalat syömään. Ensin likoeläimiä ja pölymäistä poikasruokaa ja huomisesta eteenpäin artemiaa.

Jos poikaset jaksavat elää, tulee seuraavaksi ongelmaksi se, että olen elokuussa lomilla ja jo sovittuja matkoja on jonkin verran. Entinen mieheni on lupautunut lapsenvahdiksi, mutta vain yhteisten kullannuppujemme (14 ja 15 vuotiaat pojat) Nyt täytyykin aloittaa pehmitystaistelu, jotta kalatkin saatisiin lisättyä hoitosopimukseen. Näitä hoidettavia kun alkaa jo vähän olla: 325 litrainen poikashäkillä, 65 litrainen kääpiömonnisia ja 40 litraisessa kääpiömonnisten vauvat kasvamassa...

Saapa ähdä kuinka tässä käy

[sisu65]

Minusta on mukava lueskella näin iloisista perhetapahtumista, joten kirjoittele vaan kuulumisia täällä ainakin luetaan ne.

[Johis]

Ja vielä vähän päivitystä: Otin lapsista kuvan ja koitin laskea ne. Näyttäisi, että niitä on häkissä n. 140

[Johis]

Ja tänään töistä tullessani oli poikashäkki tyhjä Käsittämätön poikasten katoaminen tapahtunut En ymmärrä, kuinka näin on voinut käydä. Häkin reunat olivat kuitenkin sen verran veden pinnan yläpuolella, että kukaan ei kyllä ole voinut käydä häkissä herkuttelureissullakaan... Jos kalat ovat aamupäivän aikana kuolleet, häviääkö tuollainen pieni kala noin nopeasti taivaan tuuliin?

Ja nyt olisi tietysti kiva tietää, minkä vuoksi kalat kuolivat. Voisi sitten seuraavalla kerralla koittaa välttää joukkotuhon. Parhaiten tuhon varmastikin välttäisi siirtämällä rusovanhemmat erilliseen kutuakvaarioon. Suodatuksen osuutta tämänkertaiseen äkkikuolemaan mietin: olisiko pitänyt laittaa häkki enemmän virtaavaan kohtaan? Nyt häkki oli akvaarion tyyneimmässä kohdassa, johon suodattimen suihku ei osu.

Akvaarioon jääneet n. 50 kalanpoikasta voivat äitinsä hoivissa hyvin. Uivat sinne, minne äiti komentaa ja ovat selvinneet monnisten nappausyrityksista huolimatta hengissä. Oikea kala-äiti siis selviää ensikertalaisena paremmin kuin minä selvisin.

Seuraava askel on varmastikin jaavansammalen hankkiminen akvaarioon. Jospa siellä puskassa joku poikasista selviäisi.

[tanjakr]

Hei!

Kirjoittelen tosi lyhyesti täältä reissun päältä. Olen edelleen yhtä innostunut rusokirjoahvenista vaikka en pääsekään nettiin joka päivä näin veneilyaikana. Luin viestisi ja vastaan pidemmin heti kunhan pääsen oman koneen ääreen ja katsomaan mikä on rusojen kututilanne lyhyen poissaolon jälkeen.

Mehän otetaan yhteinen projekti rusovauvojen kasvattamisesta, eikös juu? Jos rusoilla on mitään yhteistä niin kyllä siellä teillä on uutta kutua odotettavissa!

Aurinkoista kesän jatkoa sinulle ja ihanille kalasille!

tanja

[Johis]

Juu, rusovauvaprojekti on syksyksi suunnitteilla

Olen nyt päättänyt, että lomani aikana koitan sisustella tuon 200 litraisen rusoille kutuakvaarioksi. Koitan tehdä taustan tuolla Räähkän tekniikalla (oli muuten hyvän näköinen tausta). Siniriutan loppuunmyynnistä lähti mukaan iso kanto, jonka voin laittaa 325 litraiseen ja siirtää sieltä pienempiä kantoja kutuboksiin. Kasveja on huushollissa tarpeeksi tuonkin akvan sisustamiseen. Suodatinta siis puuttuu.

Saisikohan tuon taustan tehtyä niin, että sinne taakse voisi piilotella mattosuodattimen? Täytynee tutkia sekin vaihtoehto, taitaa olla kuitenkin piirun verran halvempi kuin ulkosuodatin. Toinen vaihtoehto on tietysti Seran F-sarjan suodatin, jollainen löytyy jo kääpiömonnisten poikasakvasta. 2 rusoa kutupuuhissa ei varmastikaan kovin ihmeellistä sotkua saa aikaiseksi, joten suodatintehokin voi olla vähän pienempi. Eri asia sitten se, kun akvassa ui 200 rusonpoikasta (usko on siis vahva, että homma jossain vaiheessa onnistuu!). Ja tietysti pitäisi selvittää myös se, innostaako rusot kutuun virtaus vai tyynempi vesi?

Päätös suodattimesta pitäisi tehdä mahdollisimman pian, jotta sen voisi laittaa kypsymään isoon akvaan... Elokuun loppupuolella voisi sitten olla kutuakva valmiina (jos siis saan kypsytyksen tehtyä vanhojen akvaarioiden bakteerikannalla).

Rusoparin lisäksi en meinannut laittaa akvaarioon muuta kuin hillittomästi sikiäviä sekarotuisia katkarapuja. Pääsevät rusot kalojen taivaaseen, kun saavat makupalastella katkanpoikasilla. Ne yhdessä surviaisten kanssa laukaisevat kutuhalut varmastikin aika pian

Ja vielä lopuksi alkuperäiseen aiheeseen viitaten: rusoäidillä vieläkin viitisenkymmentä pikkuista hoidossaan. Kovasti pitää puolensa monnisia vastaan (luulin, että kuusiraitabarbit olisivat olleet pahimpia) ja hoitaa lapsiaan mukavasti. Yhtään en tiedä, millä lapset ovat hengissä selvinneet, mitään erilaista ruokaa en ole akvaarioon laittanut.

Torstaina laitoin artemiat tulemaan ja nyt ne ovat alkaneet kuoriutua. Kääpiömonnisvauvat (noin 30 kpl) jo ruokinkin niillä, kohta ajattelin laittaa isoon akvaan pienen satsin. Saapi nähdä, kuinka artemiat maistuvat isoille kaloille...

[jarvij]

aina voi taustan taakse jätettyyn koloon pistä yhden tai useamman tällaisen: http://www.aquahoito.info/suomi/ohjeita/sisasuod.php
Helppoo poistaa, jos puhdistustarvetta joskus ilmenisi,

[Johis]

Täytynee tutustua tuohon jjarven suosittelemaan suodatinmalliin vielä tarkemmin, kiitokset muistutuksesta

Sitten vielä tuhannen taalan kysymys: kannattaako loppuen lopuksi piilottaa mattosuodatin taustan taakse? Ainakin kääpiömonniset viettävät pikkuisina (n. 3 - 10 vrk:n iässä) suuren osan päivää Seran suodattimen (F-400) mattopinnalla. Uskoisin, että saavat siitä irti jotain suuhunpantavaa... Kun kyseessä on kutuakvaario, ei ulkonäköön tarvitse kiinnittää niin suurta merkitystä (kun vaihdan akvaarion malawiksi, voin siirtää suodattimen taustan taakse).

Ovatko kirjoahvenet tässä mielessä erilaisia kasvajia ?

[Johis]

Poissaolo näyttää olevan avainsana kutupuuhien käynnistymiseen: olin viikon reissussa ja kotiin palatessani odotti rusokirjoahventen kutu kannolla Tälläkään kerralla en nähnyt kututapahtumaa, mutta nyt itse kutu on näkyvillä, joten vanhempien hoitorutiineja on helppo seurata. Edellisellä kerralla naaras hoiteli poikaset itsekseen ja ajoi uroksenkin pois, mutta tällä kerralla näyttäisi uros kelpaavan kudun hoitajaksi.

Lomalla ollessani tein styroksitaustat kahteen tyhjillään lojuvaan akvaan ja ennen reissua ostin suodattimen ja pistin sen isoon akvaan kypsymään. Nyt olisi suunnitelmissa odotella, että poikaset kuoriutuvat ja emo siirtää ne kuoppaan. Kuopasta poikaset onkin helppo lapota pienempään altaaseen. Viikonlopun aikana laitan poikasakvan (aluksi 65 litraisen) valmiiksi pikkuisia varten. Ahventen ajoitus ei siis olisi voinut olla parempi. Sain valmistelut hoidettua rauhassa kuntoon eikä minun tarvinnut odotella kutua malttamattomana...

Viime kerralla onnistuin tappamaan talteen otetut pikkuiset vuorokaudessa, saa nähdä, onnistunko tällä uudella menetelmällä paremmin

[jmr]

Tervehdys kasvattajat
Pitää myös minun ilmoittautua tähän joukkoon, vaikka poikaset ovat altaasta hävinneet.
Ostin yksin jääneen nuoren rusokirjoahvenen seuraksi kaksi uutta elokuun vaihteessa. Ostopäivä oli tiistai. Saman viikon torstaina huomasin vanhempien vahtaavan kuopassa kutua. En tosin ole varma , onko vanhemmat ne uudet tulokkaat tai kuka loppujen lopuksi jäi jakojäännökseksi.
Poikaset kuoriutuivat ajallaan ja vanhemmat vahtivat niitä ahkerasti varsinkin monnisilta. Viikon tätä kesti ja sitten olivat viimeisetkin kadonneet. Altaani on varsin iso ja korkea ( 80 cm ) joten poikasten kasvattamiseen on vaikea osallistua.
Seuraavaa kutua ollaan jo valmistelemassa.
Saa nähdä, kuinka käy sen.
jmr

[Johis]

Täällä poikaset on nyt kuoriutuneet ja siirretty kuoppaan. Tai oikeastaan kuoppa on tehty, mutta poikaset ovat ainakin nyt ihan vain hiekan päällä kuopan vieressä.

Hoitorutiinit ovat kehittyneet sen verran, että hoivaavat nyt poikasiaan yhdessä, ekalla kerralla emo ei päästänyt urosta lähellekään poikasia.

Huomenna (jos kuoppa vielä löytyy) alan valmistella poikasakvaariota pikkurusoille. Nyt pitäisi sitten vain tietää, mikä on optimaalinen ajankohta poikasten siirtämiselle. Emot hoivaavat lapsiaan hyvin ja saavat akvaarion pedot pidettyä erossa pikkuisista, joten voisi olla hyvä antaa poikasten kasvaa vanhempien kanssa siihen saakka, kunnes lähtevät uiskentelemaan. Vai mitä olette viisaammat mieltä?

Itseäni näissä kutupuuhissa kiehtoo emokalojen käytöksen lisäksi niiden väritys kutupuuhien eri vaiheissa. Tässä poikasvaiheessa kalat ovat mielestäni kaikista kauneimpia. Toinen hauska piirre tällä kerralla näyttäisi olevan se, että vanhemmat siirtävät kovalla vaivalla kierteisiä poikasten lähistöltä kauemmaksi

[Johis]

Emot hoivaavat lapsiaan hyvin ja saavat akvaarion pedot pidettyä erossa pikkuisista, joten voisi olla hyvä antaa poikasten kasvaa vanhempien kanssa siihen saakka, kunnes lähtevät uiskentelemaan.

No hehheh, yövalo unohtui ja nyt sitten ootellaan uutta kutua

[Johis]

No hehheh, yövalo unohtui ja nyt sitten ootellaan uutta kutua

Ja perruutus edelliseen

Viime sunnuntaina kävin ihmettelemään, miksi rusopariskunta jatkaa elämäänsä poikasvärityksessä, vaikka mun mielestäni poikasia ei tankissa enää näkynytkään. Oikein tarkkaan kun akvaarion toista nurkkaa tihrustin, huomasin liikettä hiekan päällä. Siellähän se oli koko porukka vielä hengissä, hiekan päällä leijuivat. Vanhemmat eivät jostain syystä kaivaneet lapsilleen kuoppaa tällä kerralla, joten poikasten bongaaminen osoittautui kohtuullisen hankalaksi runsaskasvisesta 325litraisesta. Maanantaina lauma kuitenkin uiskenteli jo selkeästi vapaassa vedessä, joten pelastusoperaatio alkoi.

Ongelmana oli se, että olin tehnyt kesän aikana poikasakvaarioon taustan styroksi/kotikitti -kompinaatiosta ja kun laskin akvaarioon vedet, pongahti pH yli kymmeneen... Vaihdoin vettä useaan kertaan ja sainkin pH:n viimein pysymään 9n kieppeillä. Ihmeellistä tässä oli se, että Kh testi näyttää kakkosta (2), samaa kuin isossa akvassa ja siellä pH pysyy 7n tuntumassa. Gh nousi purkissa 9ään, mutta eihän sen pitänyt vaikuttaa pH:hon ? Koska en saanut pHta laskemaan tarpeeksi, kävin akvaarioliikkeessä hakemassa pH miinusta. pH miinuksella ja isolla kannolla olen saanut pHn nyt pysymään 7,5:n kieppeillä. pH miinusta lisään aina iltaisin, kun pH on noussut 8aan. pH siis heittelee altaassa jonkin verran ja saattaa olla, että menetän tämän poikueen sen vuoksi Nitriitti on pysynyt nollilla kypsän suodattimen avulla ja nitraatti oli tänään aamulla mitatessani 12,5.

Ja sitten vähän lukumääriä: siirsin maanantaina 185 kappaletta rusokäppänäpoikasta poikasakvaarioon. Akvaarion veden otin pääaltaasta, joten ainakin aluksi sen piti olla samanlaista kuin altaassa, josta siirtyivät. Muutaman ensimmäisen päivän aikana poikasmäärä puoliutui ja nyt jäljellä on noin 60 kpl poikasia.

Artemiat pistin tulemaan heti sunnuntaina, mutta vasta perjantaina näin ensimmäisen kerran, että poikaset reagoivat artemiaan. Tänä aamuna söivät jo innolla ja olivat hauskan näköisiä ruokailun jälkeen. En olisi uskonut, että täysi vatsa näkyy niin hyvin pikkuisilla

Positiivisena ihmisenä alan jo nyt valmistelemaan 200 litraista poikasille. Eivät varmastikaan kasva ihan hirmu nopeasti, mutta myös tässä 200 litraisessa on uusi tausta enkä halua käydä samaa pH-taistelua sen kanssa enää siinä vaiheessa, kun (jos) saan kalat siirrettyä sinne.

tanjakr: Olisi mukava kuulla, mitä sinun rusoillesi kuuluu. Jatkavatko kutemista ja riittääkö sinulla aikaa poikaskasvatukselle?

jmr: onko sinun rusosi jatkaneet kutupuuhissa? Ja onko alkanut kiinnostaa poikasten talteenotto ja kasvattaminen?

[jokelamaniac]

Laitetaas tähän samaan ketjuun muutama kysymys eli: pituus sekä keskimääräinen elinikä?

[Johis]

Laitetaas tähän samaan ketjuun muutama kysymys eli: pituus sekä keskimääräinen elinikä?

Omani ovat noin 7 cm pitkiä, siis aika pieniä. Keksimääräisestä eliniästä en osaa sanoa mitään, akvaarioliikkeessä sanoivat, että ovat kestävämpiä ja pitkäikäisempiä kuin perhoskirjoahvenet...

Ja samalla päivitystä vauvalan tilanteeseen:
pikkuiset rusovauvani, noin 70 kpl, ovat nyt 2½ viikon vanhoja. Ovat kasvaneet artemialla mukavasti ja parveilevat altaan pohjalla. Ensishokin jälkeen en ole löytänyt kuin yhden ruumiin akvaariosta. Ihan samaa tahtia eivät toki kasva, mutta hyvin näyttää ruoka porukalle maittavan.

Uuden artemiasatsin laitan joka ilta tulemaan, näin takaan pikkuisille tasaisesti vatsantäytettä eikä minun tarvitse käydä sotkemaan pölymäisen poikasruoan kanssa. Artemian imen kasvatusastiasta ruiskuun ja tarjoilen sen suoraan ruiskulla poikasille. Näin toimien akvaarion vesi pysyy hyvänä koko viikon, eli vaihdan poikasakvaarioon vedet samalla tiheydellä kuin muihinkin akvaarioihin.

Ongelmat pH:n kanssa on voitettu ja pH pysyy tasaisesti 7,5 kieppeillä. On vähän liikaa rusoille, mutta en ala sitä sen enempää säätämään. Elän siinä uskossa, että tasainen, vaikkakin vähän korkea pH on parempi kuin heittelehtivä pH, joka on välillä oikea ja välillä korkea.

200litraista olen valmistellut poikasille: tausta ei enää nosta pH:ta, akvaariossa on nyt siis vesi ja pohjahiekkakin.
Kypsytyksen meinaan tehdä samalla lailla, kuin akvaarioita jo omistavat yleensäkin: suodatin muutamaksi viikoksi toimivaan akvaarioon, vanhasta suodattimesta sonnat uuteen ja poikasakvaarion suodatin uuteen. Siis kahdella sisäsuodattimella koitan ainakin aluksi pärjätä.

Tietysti minua myös kiinnostaa, kuinka kauan menee, että rusot ovat sen kokoisia, että niitä voi laittaa myyntiin. Tällä kasvuvauhdilla näyttää, että muutama tovi saattaa vierähtää...

[Johis]

Päivitystä rusovauvojen tilanteeseen:

Rusot ovat nyt 4 viikon vanhoja. Kolmen viikon kohdalla putosivat heikoimmat yksilöt pois ja nämä elossa olevat näyttävät vahvoilta ja elinvoimaisilta. Jäljellä on noin 50 vauvaa. Nythän sitä voisi ruveta kirjoittelemaan viljelyraporttia HASille

Ruokana edelleen artemiat, vähitellen pitäisi varmastikin opettaa kalat muuhunkin ruokaan. Artemialla ruokkiminen on vain niin helppoa.... Purkki pysyy hyvässä kunnossa eikä syömätöntä ruokaa tarvitse lapota päivittäin pois.

Kalojen muoto alkaa vähitellen muistuttaa aikuisen rusokirjoahvenen muotoja. Pää ja silmät ovat isoja, muuten kala on suht sutjakka muodoiltaan.

Kalat ovat edelleenkin 65 litraisessa ilman pohjahiekkaa. Suunnitelmissa on opettaa kalat syömään kuivaruokaa ennenkuin siirrän ne 200 litraiseen kasvamaan.

[Johis]

Rusonuoriso täyttää huomenna 7 viikkoa Jos siis säilyvät hengissä tämänpäiväisestä stressistä... siirto 200 litraiseen on tehty ja lapset laskettu: tasan 40 poikasta on hengissä, pääakvastahan siirrettiin aikoinaan 185 poikasta. Aikamoinen kato on siis käynyt.

Edelleen laittelen artemiaa, mutta ovat oppineet jo syömään pölymäistä kuivaruokaakin. Saattaisivat syödä jo muutakin, jos vain tarjoaisin.

Kooltaan porukka on aika lailla eri kokoista, en siis voi kehua kasvattaneeni tasaista sakkia. Pienimmät ovat puolisen senttiä ja suurimmat alkavat olla jo 1½ senttisiä. Vähän alkaa jo rusojen värejäkin eviin ilmestymään.

200 litraisen laitoin jo ihan akvaarion näköiseksi, on kasveja ja kantoja sekä taustaa. Lämmittimenkin hankin, jotta lämmöt eivät pääsisi putoamaan liian alas. Nyt täytyy vain toivoa, että nuoriso säilyy hengissä !

[Johis]

Rusokirjoahventen 10 viikko on tullut täyteen.

Kalat kasvavat omaa tahtiaan, eivät tosin kovinkaan tasaisesti. Nyt syövät jo pellettejä ja välillä vielä vähän artemiaa. Surviaista en ole vielä koittanut, pitääkin koittaa hetimiten.

Kalojen laskeminen on vähän hankalaa, ovat sen verran liikkuvaista porukkaa. Luultavasti suurin osa 200 litraiseen siirretyistä 40:stä poikasesta on edelleen hengissä

Kuvia pikkuisista voi käydä kurkkaamassa sivuilta:
http://kuvablogi.com/blog/3301/2/

[mollylady]

Täällä ollaan nyt ihan onnesta soikeana.

Syksyllä altaaseeni ilmestyi tuntematon pikku kaunotar, joka selkeni siitä sitten Rusokirjoahveneksi. Nyt tytölle hankittiin vastikään uusi isompi lukaali ja poikaystäväkokelas ja juurikin muutama minuutti sitten bongasin tytön tiukasti vartioimat kutupallerot kiveltä.

Ja minä pölhö, kun olen kokopäivän ihmetellyt jotenkin alakuloisesti lerputtavaa tyttöraasua, että mitä se siinä paikallaan kökkii ja nykii kokoajan. Kasvitkin kävin karsimassa ja veden vaihtamassa. Nyt on sitten sellainen olo, että voisi harkita alkavansa käyttää noita prillejä ihan kotioloissakin.

[Johis]

Onnea perheen lisäyksen (tai tulevan) johdosta

Tyttöraasusi oli varmasti alakuloisen värinen, kun kutivat, mutta seuraappa kalojen värejä, kun pienokaiset kuoriutuvat ja vanhemmat siirtävät ne kuoppaan. Kuoppaa vahtiessaan ovat rusot mielestäni kaikista kauneimmillaan!

Onko tarkoituksesi siirtää pienokaiset poikasakvaarioon ja koittaa kasvatusta? Vai jätätkö lapset seura-akvaarioon vanhempien vahdittaviksi ja odottelet, mahtaako heistä kukaan selvitä isoksi asti. Omat lapsukaiset elelevät nyt 200 litraisessa ja kasvavat hitaasti. Syövät jo samaa sapuskaa kuin seura-akvaarion kalatkin, joten siinä mielessä ovat jo ihan isoja. Sukupuolta ei vielä erota, joten annetaan vielä kasvaa.

Oma kokemukseni akvaarioista ei ole pitkä, mutta kirjoahventen kutu ja poikasten kasvatus on tähän mennessä ollut yksi harrastuksen parhaita hetkiä.

[mollylady]

Aikas pahasti tässä vielä pyörällä päästään, mutta ehkäpä sitä voisi noista pienokaisista jos ja kun syntyvät muutaman pihistään vanhemmiltaan (jos onnistuu) ja laittaa omaan kasvattamoon ja loput jättää mamman ja papan huollettaviksi. Vielä nuo akvaariossa asustelevat tetrat eivät ole osoittaneet suurta kiinnostusta kutua kohtaan, mutta tuskinpa on kovin pysyvä olotila.
No, ihan ansiokkaasti on äippä ärähdellyt kenellekään joka sattuukaan vilkaisemaan kutuun päin.

Tämä ahven juttu onkin aikalailla uusi aluevaltaus mulle, että siksi on niin jännää. Muutenkin olen ollut tosi lääpälläni jo tuohon pariskuntaan, ovat niin ihastuttavan omapäisiä. Asettelen just tässä nyt tämänkin akvaarion päälle kuuvaloja, että näkevät vahtia pikkuisia yölläkin.

On kyllä vaan niin kiva nähdä, että nuokin sitten hyväksyivät toisensa ja kaikki on sujunut hyvin. Tossa jo viimeviikolla huolehdin hiukseni harmaiksi, kun nämä kaksi vain irvistelivät toisilleen eri puolilta akvaariota, mutta turha sitä ilmeisesti tunkea omaa nenäänsä joka soppaan.