Vaistot ja kokemus: kalojen ruokailu

[jokelamaniac]

Itseäni on kiinnostanut tämä kalojen älykkyys ja oppiminen. Mielenkiinnolla olen pistänyt merkille, että monet ikään kuin välttämättömät eloonjäännin edellytykset näyttävät olevan osin opittuja. Ajatelkaamme kalojen ruokailua. Kun aluksi tarjosin kaloille räkmiksiä, ei yksikään kala mielipahakseni edes vilkaissut tarjottuun ruokaan. Nyt sen tajuavat ruoaksi kaikki. Siis ei ainakaan yksin haju riittänyt tekemään tavaraa ruoaksi, vaan asia piti oppia: kun yksi meni maistamaan, seurasivat muut, aluksi ehkä hieman näykkien mutta muutaman päivän kuluttua reippaasti syöden.

Nytpä on karanteenissa lehtikala gold-parvi. Nämä syövät hieman heikosti, ehkä leuat ovat pienet. Mutta hiutaleisiin eivät koske. Sitten näillä on tämmöinen omituinen piirre, että aina ruoka-ajan lähestyessä ne ryhmittäytyvät jostain syystä suodattimen alle ja näykkivät sieltä käsin tippuilevia kirjoahvenrakeita ja surviaisentoukkia. Onko tämä jotenkin opittua? Myöskään pohjalle vajonnutta ruokaa eivät älyä ruuaksi ollenkaan, vaan etsivät sitä kuumeisesti suodattimen tienoilta ja pinnan tuntumasta.

On sanottu, että kissa ei opi metsästämään ruokaansa, ellei näe emonsa tekevän näin. Tämä ei ole aivan totta, kyllä oppii ainakin toisinaan - mutta luonnollisesti hitaammin kuin emonsa ohjaksissa. Aivan samoin näyttäisi myös kalojen ruokailutottumukset olevan ainakin osin opittua. Nypitään ehkä levää kasvien pinnalta, mutta ei osata syödä pinnalla kelluvaa hiutaletta tai kuivattua surviaista. Ovatko siis aivan perustavat lajin ja yksilön eloonjääntiin vaikuttavat taidot ainakin eräillä kaloilla osin opittuja?

[viivis]

Itse myös seurannut ostamieni pikkulehtikalan poikasten ruuan etsintä touhuja. Nämä kyllä yrittävät etsiä ruokaa kaikkialta ja syödä kaikkea ( koskaan ei tiedä, mikä olisikin syötävää ). Kierteisiä maistellaan, aina kun vaan näkyy pikkuinen pää kuoresta ulkona. Napataan päästä ja ravistellaan tarmokkaasti. ( Nyt tosin ei enää kierteisiä uskaltaudu valoisaan aikaan kovinkaan herkästi näkösälle )
Jaavansammal puskaa nypitään myös. Etsivät sieltä kaikkea pientä syötävää, mutta tukistelevat myös itse sammalta kiskoen pieniä palasia suuhunsakin.
Tätä kirjoittaessa pari punkaa helmiruohoa etsien surviaisen toukkia, joita tarjoiltiin aikaisemmin. Äänekkäästi maiskuttelevat kaiken, mitä altaaseen tiputetaan, eikä noista kuvaakaan meinaa saada, kun kaikki metriä lähempänä olevat ihmiset voivat tarkoittaa syötävää ja on parveiltava varalta pinnan tuntumassa maiskuttelemassa.

En tiedä, mutta näyttäisi nämä toimivan vaistonsa varassa. Ihan pikkuisesta lähtien ovat kasvaneet keskenään, joten kovinkaan paljoa ei voi olla opittua. Onko eroa vähemmän ja enemmän jalostetuilla kaloilla?

[aamunilo]

No voi olla ehkä vähän vierestä asiaa, mutta itse olen myös huomannut samaa.
Kun tässä jokunen aika siirsin pienen parven neontetroja pienenpään altaaseen seura-akvaariosta niin ruoka-aikaan nämä pölkkypäät eivät hoksaa syödä vaan pällistelevät tovin hiutaleita ennen kuin kovan polskimisen ja sähläämisen kautta napsivat sitä suuhunsa.
Ehkä juuri se että tosiaan ovat saaliskaloja ja kun ovat joutuneet pitkän ikänsä taistelemaan ruoan rippeistä niin rooli on jäänyt päälle eikä relaaminen eläkkeellä onnistu

[jokelamaniac]

Jossain delfiini-dokkarissa todettiin että niillä voi olla ihan oikea kieli ja kulttuuri. Neontetroilla ei tietysti kieltä ole. Mutta kutkuttavasti tuo viimeisin esimerkki tuo mieleen jonkin "kulttuurin" - olkoonkin että se rapistunee melko pian uusiin olosuhteisiin pääsyn jälkeen.

En tiedä onko "kulttuuri" sitten alkuunkaan oikea sana, mutta jonkinlainen kollektiivinen, opittu käyttäytymismuoto kuitenkin on kyseessä. Että kala voi oppia mallista vaikkapa sen että räkmix on syötävää (katsoa ensin vierestä ja syödä sitten itse) tuntuisi viittavaavan siihen että kala pystyy jollain tapaa samaistumaan toiseen kalaan, kokemaan olevansa samanlainen kuin se.

[anskuli]

No voi olla ehkä vähän vierestä asiaa, mutta itse olen myös huomannut samaa.
Kun tässä jokunen aika siirsin pienen parven neontetroja pienenpään altaaseen seura-akvaariosta niin ruoka-aikaan nämä pölkkypäät eivät hoksaa syödä vaan pällistelevät tovin hiutaleita ennen kuin kovan polskimisen ja sähläämisen kautta napsivat sitä suuhunsa.
Ehkä juuri se että tosiaan ovat saaliskaloja ja kun ovat joutuneet pitkän ikänsä taistelemaan ruoan rippeistä niin rooli on jäänyt päälle eikä relaaminen eläkkeellä onnistu

Juuri tuolla ongelma-osastossa manguin aivan päinvastaista: neonit eivät meillä ole lauhkeita "saaliskaloja" vaan reviiritietoisia ja röyhkeitä. Altaan uudet asukit, monniset, nimittäin ovat vähällä jäädä jalkoihin tossa syömisessä. Eivät oikein pääse syömään, kun neonit eivät päästä niitä. Eli neonit ovat tottuneet olemaan "yksin" akvassa, ja nyt kun tulee uutta seuraa, näytetään, että "tää on sitten meidän akva, me syödään täällä nyt!"

[jokelamaniac]

No ei neontetrojen kyllä reviirikaloja pitäisi olla...

[Malys]

Minä olen taistelukalalle pyrkinyt aina näyttämään ruokapurkin ennen kuin annan ruokaa ja kyllä tuo alkanut älytä tulla kyttäämään ruokintapaikalle (paikan tuo oppi tietämään päivässä parissa). Kotipuolessa avainkirjoahvenet ja leväbarbit eivät pohjatableteista välitä niinkään, ensiksi syödään hiutaleet loppuun pinnalta ja sitten vasta tabletit. Ovatkohan sitten oppineet, että hiutaleiden joukossa on herkkuja (kuivattua survaria ja ties mitä kaikkea), kun taas pohjatabletit ovat aina niitä samoja tylsiä. Samoiten kalat tietävät ruoka-ajan koittaneen kun kansilasiin kopauttaa muutaman kerran, altaissa alkaa kauhea kuhina. Uudet tulokkaat oppivat saman asian hetkessä, liekkö sitten seuranneet vanhojen esimerkkiä. Tai sitten nuo kalat ovat kuulleet Pavlovin teoriasta ja ehdollistuneet.

[jokelamaniac]

Ehdollistuminen on sitä, jos yksi kala oppii että tiettyyn kellonaikaan tiettyä ääntä (koputus kanteen) seuraa ruokaa. Mallioppimista on se jos uusi tulokas oppii tämän käyttäytymismallin seuraamalla vanhojen asukkien käytöstä. Mallioppimiseen pitäisi liittyä ainakin teoriassa jonkinlainen identiteetti ja samaistuminen: tuo tuossa on samanlainen, se syö tuota, siis minäkin voin kokeilla - tai näin ainakin ihmispsykologiassa ajatellaan.

[Jakulaari]

Meillä on partis ihan itellään oppinut kellon... Yleensä kalat saa ilta ruoan kahdeksata illalla, jos kuitenkin unohdan kalat ruokkia tulee muuten ujo partikseni ruokinta nurkan lasiin pyörimään noin puoli yhdeksän aikaan. Kai se käy sitten huomauttamassa minulle, että missäs se pöperö viipyy...

Kardinaali tetrat taas oppivat kuparitetroilta kerjäämisen jalon taidon kun olivat hetken samassa altaassa, aiemmin painelivat pöheikköön piiloon kun tulin altaan luo. Kuparit taas olivat aina pinnantuntumassa kärkkymässä jos tippuisi jotain. Kardinaaitkin sitten oppivat tähän ja kerjäävät yhä vaikka kuparit lähtivät altaasta aikapäivää sitten.

Meidän ahvenet on myös opetelleet syömään hiutaleita, joita ei ennen voinut kuin korkeintaan syljeklsiä ympäri allasta. Nyt niiden raasujen on "pakko" syödä niitä koska muuten tetrat syö ne.
Ja sehän on kamalaa jos joku muu saa jotain ruokaa, oli se miten pahaa hyvänsä...

[7330]

Kaloilla kyllä tuntuu selvästi olevan jonkinlainen kyky mallioppimiseen. Hassua siinä on se, että psykologianopettajani mukaan edes kissat ja koirat eivät siihen kykenisi.

Luin jostakin (olikohan se se eläintenkouluttajan haastattelu Akvaariomaailmassa/Akvaristissa, muistaako joku?) että kalanviljelylaitoksilla käytetään aikuisia kaloja opettamaan nuoret, pian luontoon vapautettavat poikaset pelkäämään petokaloja?

Joka tapauksessa, jokaisessa akvaariossa tuntuu olevan vallalla jonkinlainen käyttäytymiskulttuuri, jonka uudet tulokkaat pian omaksuvat. Tämä tuntuu saavan jopa saman yksilön käyttäytymään hyvin eri tavoin eri akvaariossa. Omista altaista tulee äkkiseltään mieleen parikin esimerkkiä:
Vanha sinirihmakalanaaraani (jonka näköjään joudun pian lopettamaan kun se aina vain sairastelee ) asui ensin 300-litraisessa suhteellisen vilkkaiden kalojen seurassa. Siellä se liikkui koko ajan näkyvillä ruokinta-aukon tuntumassa ja kerjäsi evästä. Kun jouduin siirtämään sen 180-litraiseen hyvin arkojen lasimonnien seuraan, se alkoi käyttäytyä kuten ne: nyhjäsi piilossa pohjalla ja säikähti pienintäkin liikettä akvaarion ulkopuolella.

Kyseiset lasimonnit taas muuttuivat varsin rohkeista tuollaisiksi parissa päivässä sen jälkeen, kun niistä suurin ja rohkein hyppäsi altaasta ulos ja kuoli, ennenkuin löysin sen. Nyt haussa on jokin rohkeasti liikkuva parvi roolimalliksi noille.

Noiden nysväävien lasimonnien seurassa asuu parvi rubiiniseeprakalojakin, vaikkei sitä ikinä uskoisi. Yhtään ei nimittäin näy missään. Kaikki liikkuvat piilossa pohjan tuntumassa, kasvien takana, ja käyvät vain pikaisesti syömässä. Sen sijaan pienemmässä altaassa (samassa huoneessa, joten ympäristön liike ei edes vaikuta) niiden melkein aikuiset poikaset liikkuvat ihan pinnalla ja syövät kuin porsaat.

[g.rosea]

Luontoillassa oli mutten vimeksi aika yllättävä tieto; Kalat ovat osoittautuneet yllättävän älykkäiksi, ne osaavat esim. taistelu tilateessa katsoa, että kumpi osapuoli on vahvempi, ja valita puolensa sen mukaan.

[aquamarina]

Kyllä meillä nuo kalat osaa ottaa "asemapaikkansa", kun menen akvaarion luo ja nostan ruokapurkkkia, kaikilla on omat paikkansa. Tosin kun annan surviaisia, niin niillä menee onnesta pasmat niin sekaisin, etteivät löydä "omia" paikkoja. Senkin olen huomannut, että tetroilla on ihme vaisto pysyä poissa isompien läheltä ruoka aikana, kaipa ne ajattelee, että avaimet saattaa ahneuksissaan nielasta nekin suuhunsa.
Ja kyllä ne kalat ei tyhmiä ole, miten ne muuten oppii kerjäämään, juuri oikealta henkilöltä ?

[Adrianna]

Erikoinen huomio taistelukalojen ruokaoppimisesta tuli tässä jokunen kk sitten kun nuo hankin. Koiras ja yksi naaras ovat "massatuotantoa", kaksi naarasta joltakin tuntemattomalta kotikasvattajalta (oli vienyt liikkeeseen) ja yksi naaras kaupan kautta millialta. Massatuontantokalat hakemav ruokaa pinnasta ja etsivät sitä melkein raivoten kaikkialta, syövät kaikkea ja ahnaasti. Millian naaraskin on sujakka ruokailija, ei paljoa aikaile ja syö sekä pinnasta että pohjalta mutta ne kaksi muuta naarasta... Niillä meni todella kauan oppia ymmärtämään että mikään muu on ruokaa kuin pohjalla makaava safka. Pinnalta tai edes matkalta alas ei noteerattu mitään, vain esim. pohjalla makaava survari kelpasi. Kummia ovat.

[juuso77]

Meillä tiikeribarbit ovat oppineet sekä kellon, että ruoka-automaatin sijainnin. Ruoka-automaatti pudottaa ruokaa klo 20.00, ja siinä varttia ennen tiikeribarbit ryhmittyvät siihen ruoka-automaatin alle odottamaan.

Siitäkös vasta paniikki seurasi, kun olin siirtänyt automaatin altaan toiselle laidalle: olivat ryhmittyneet perinteiselle paikalleen, ja tasan kello 20.00, ruoka-automaatin pitäessä tutun räminänsä, ne hyökkäsivät pintaan haukkomaan, ja kauhukseen huomasivat ettei siellä ollutkaan mitään. Hetken aikaa hysteeristä sinkoilemista puolelta toiselle kunnes oivalsivat, että ruokaa kelluikin toisessa päässä allasta.

Viikko on nyt kulunut automaatin siirrosta, eivätkä vieläkään ole oppineet tuota uutta sijaintia. Osa kärkkyy automaatin vanhalla paikalla, ja osa menee strategisesti altaan puoliväliin, ikäänkuin epävarmana siitä, kummasta päädystä se ruoka oikein tulee.

[aquamarina]

juuso77 niitäpä kaloja et enää sitten "huijaakaan", siirtelemällä ruokinta-automaattia, oppivat läksynsä. Kyllä nuo meilläkin on aika pölmistyneitä, jos ruoka ei tulekaan siitä mistä ennen, sentään suostuvat syömään, eivätkä lakkoon ala.

[jatta3]

Meillä on neon-, kardinaali- ja mustatetrojen parven lisäksi 3 lehtikalaa, 3 leväbarbia ja partamonni samassa paljussa.

Lehtikalat ovat huvittavia: ne kerjäävät aina. Jos vain lähestynkin allasta, ne suorastaan kiemurtelevat lasin edessä. Jos pistän sormeni veteen tarkoituksena litistää pikkukotilot littanoiksi, ne ovat vilauksessa tökkimässä sormenpäitä. Sama juttu, kun harvennan kasveja. Kaipa ne saisi oppimaan syömään kämmenelläkin siis vedessä.

Voisiko koko porukalle antaa silloin tällöin hiutaleitten ja monniruoan lisäksi esim. kurkkua kuorittuna, kesäkurpitsaa tms?

Voisiko joku muuten valaista miksi kolmesta lehtikalasta yksi on nykyään jo melkein puolet pienempi kuin toiset? Onko se toista sukupuolta, kun isommat kisaavat vähän väliä keskenään, mutta pikkuinen uiskentelee vuorotellen kummankin kanssa? Kalat on ostettu samankokoisina n. vuosi sitten akvaarioliikkeestä.