Asuin Pietarissa vajaa kymmenen vuotta sitten ja tietenkin piti sinnekin saada akvaario. Muuttaessamme taloon ja avatessani kylppärin vesihanan ekan kerran (raakaa voimaa käyttäen), kuului ensin vaan naksuntaa ja pauketta ja sitten hanan päästä alkoi hiljaseen plompsahdella paksua ruskeaa puuroa, joka näytti ihan siltä itteltään... Vähitellen se muuttui siitä olomuodoltaan juoksevammaksi. Kun hana oli saanut puoli tuntia valuttaa sisältöään, alkoi aine näyttää jo vedeltä eikä vahvalta teeltä, mutta ruosteen tulo ei loppunut kokonaan koskaan.
Talon putket taisivat siis olla ihan ehtaa rautaa. Pietarin vesijohdosta tiedän sen verran, että osa putkista on TAMMEA ja peräisin 1800-luvulta. Putkiston uusiminen ei kuulemma tule kyseeseen, koska vesi pitäisi katkaista alueittain, jolloin tammiputket kuivuvat ja hapertuvat, eivätkä enää pidä vettä. Koko vanha putkisto pitäisi siis uusia kerralla, ja se on tietenkin tautisen kallista. Putkistossa elää giardia-loisioita, joten vesijohtovesi ei ole juomakelpoista, ellei sitä keitä (jos sittenkään - itse ostin juomaveteni pulloissa). Oli turha soitella vesilaitokselle ja kysellä vesiarvoja

Saletti oli, että se mitä laitokselta lähtee, on kerännyt itseensä jo vaikka mitä tauhkaa, ennen kuin kotihanasta ulos tulee.
Hiekan hain läheisestä metsäisestä puistosta. Kalat ja kasvit ostin torilta. Juu - torilta. Akvaarioharrastajat siellä kauppasivat kalojaan, pienissä myyntialtaissa joita pidettiin syyskylmillä lämpiminä kyntttilöiden avulla.
Tämä ei nyt tainnut liittyä alkuperäiseen kysymykseen mitenkään

mutta tuli vaan tämä eksoottinen kokemus mieleen noista putkistomietteistä. Mainittakoon että sen vuoden aikana kun siellä asuin, ei yksikään kala heittänyt henkeään, kaikesta huolimatta
