Supilaiselle on nyt sitten hankittu valjaat. Elukka suhtautui niiden päällepukemiseen yllättävän lunkisti, ongelmia tuli vasta talutushihnan kanssa. Selkeä vapaudenriisto!
Ulkoilimme pihalla n. vartin verran kiistellen ankarasti suunnasta (minä olen niin kelvoton supinulkoiluttaja, etten ollut innoissani sinkoamassa sen kanssa pimeään metsään, mikä luonnollisesti kismitti Reuhkaa suunnattomasti) ja väistellen supin yli ja kimppuun hyppivää yli-innokasta saksanpaimenkoiraa. Olin näet ajatellut, että Riesan olo pihalla saisi kokemuksen tuntumaan supin mielestä vähemmän pelottavalta, mutta kuten sanottu koiruudesta oli lähinnä haittaa.
Sisälle mentäessä tapahtui sitten se pahin, eli supi onnistui kiemurtelemaan valjaista irti. Se sinkosi aikailematta talon kulman ympäri (Riesa luonnollisesti perässään "Jee kivaa, nyt se tuli leikkimään mun kanssa"). Minä pinkaisin parivaljakon perään (tiesittekö, että vaikka puukengät ovatkin loistavat jalkineet pihalla pistäytymiseen, ne eivät ole parhaat mahdolliset välineet supinjahtaukseen
) ja talon kierrettyämme oli supi ottanut suunnan kohti sitä ah, niin kiehtovaa metsää. Onneksi se ei painellut polkua myöten, sillä silloin olisin tuskin tavoittanut sitä. Olio kipitti erittäin määrätietoisesti, mutta taktisesti ajatellen surkeasti keskelle vadelmapusikkoa ja väisti otteeni vain hiuksenhienosti. Päätellen tästä aivan oikein, ettei sen ruumiinrakenne sovellu puskissa mönkimiseen elikko paineli takaisin pihalle. Sen hengästynyt emäntäparka (edelleen niissä kirotuissa puukengissä!) seurasi sitä läähättäen yli kuorikatekasan, poikki kasvimaan, läpi kanukkapuskan lopulta tontin rajalla kulkevan ojan pohjalle, jossa supi joutui antautumaan ylitsepääsemättömän ongelman edessä. Vastarannalla oli kaatuneita propsipuita, joiden ali läski ei mahtunut, yli ei voinut ojan (ja vatsan) takia hypätä ja aika ei riittänyt kiertämiseen. Onneksi tuo otus on niin täysin maastokelvoton kuin vain olla voi (olisikohan sittenkin kannattanut jättää pari kertaa Riesan ruoanjämät pöllimättä?) ja sain sen kiinni.
Tarttuessani niskaan, tuli periaatteesta pienet murinat, mutta niin säälittävän ponnettomasti että ilmeisesti kuntoilu oli vienyt voimat ja Reuhka oli loppujen lopuksi ihan tyytyväinen jouduttuaan takaisin sisälle.
Niihin valjaisiin on ilmeisesti tehtävä vielä muutama reikä lisää niiden n. 10 lisäksi jotka jo tein, ennenkuin ulkoilua yritetään uudestaan.
Mun kunto ei kestä tällaista, varsinkaan duunipäivän päätteeksi!
.
