Akvaarioveden suodatus, -virtaus ja puhtaus on moniulotteinen ilmiö ja näyttää aina hieman erilaiselta kokonaisuudelta sen mukaan, mistä suunnasta sattuu asiaa tarkastelemaan.
Jos ajattelemme suuria ahvenia, monneja ja rauskuja, joutuvat monet "normiarvot" lujille. Koska yleisin ja myydyin akvaariotyyppi on seura-akvaario, mitoitetaan suodattimet myös sen mukaan. Nämä mitoitukset ovat yleispäteviä ja lähtevät "normaali seura-akavaariokaloista". Ongelma syntyy esim siitä , onko 1000 litran akvaariossa tetroja ja corydoras-monneja, jolloin normaali ulkosuodatin on ok. Jos altaassa sattuu olemaan 4 täysikasvuista
Cichla kelberiä ja saman verran
Pseudacanthicus-suvun imumonneja eivät normaalisuodattimet perusmassoilla ja perinteisellä käytöllä enää riitä. On selvää, että 0,5 kg:n kalat kuormittavat vettä enemmän. Vahvistusta tälle ajatukselle saa Särkänniemestä, Sealifesta tai kalanviljelylaitoksilta, niiltä kun ei löydy pönttösuodattimia. Suurten kalojen kanssa tilanne on tällainen.
Kun tarkastelemme hiukan lähemmin suuria ahvenia, monneja rauskuja on niillä kaikilla yksi yhteinen ominaisuus: Ne ovat virtaavan veden kaloja. Tällaiset olosuhteet on myös akvaarioon luotava. Luonnon vesiin verrattuna akvaariossa vallitsee aina hapenpuute. Mitä suuremmat kalat, sitä suurempi veden kuormitus ja sitä todennäköisempi happikato. Voimakkaalla vedenkierrätyksellä akvaarioveteen imeytyy myös enemmän happea. Ihanteellista on, mikäli koko akvaarion pinta saadaan aalloille. Usein tehokkaidenkin pumppujen virtausnopeus riittää vain n 150 cm:n matkalle. Sen jälkeen vesimassa aiheuttaa jo liian kovan vastuksen. Tämän perusteella esim. Petrin altaan huikeat kiertonopeudet käyvät ymmärrettäväksi. Mikäli vesi liikkuu, vedessä on enemmän happea ja se on parempi ympäristö suurille kaloille.
Kun Weberin käyttämän menetelmän lukee suurennuslasin kanssa, voi huomata mielenkiintoisia asioita. Nitrifikaatiobakteeereilla ei ole minkänlaisia elinmahdollisuuksia pönttösuodattimessa, mikäli vanu vaihdetaan joka 3. päivä. Weber on luopunut tästä ajatuksesta suosiolla.Eli: Hoidettaessa yli 30 cm:n mittaisia kaloja normaalin pönttösuodattimen biologisella suodatuksella ei ole mitään merkitystä

. Kaikki biologinen suodatus tapahtuu akvaariossa ts. pohjahiekassa ja juurakoissa ja muilla pinnoilla. Tämän huomioiden allassubstraatista luomasi nitrifikaatiobakteereiden kasvatusalusta akvaariossa on fiksu ja kehittämisen arvoinen idea. Kasvit eivät yleensä menesty suurten kalojen kanssa, joten kasvien kyky käyttää nitraattia menetetään.
Weberin metodin mukaan käy selväksi kuinka tärkeä tuore vesi on suurille kaloille. Sen avulla ne kasvavvat ja lisääntyvät säännöllisesti. Tämä erityisen kiintoisa havainto aikana, kun akvaariosuodattimiin on tarjolla mitä erilaisimpia huokoisia materiaaleja, joita tosin kukaan puolueeton taho ei ole testannut toimivatko ne oikeasti ja minkälaisten kalojen kanssa. Denitrifakaatio ( nitraatin muuntuminen kaasumaiseksi typeksi) on haastava ja arvaamaton prosessi. Edelleenkin vaikuttaa siltä, että varmin konsti on laimentaa akvaarioveden nitraattipitoisuutta eli vaihtaa vettä.