Cichla kelberi

[JyrkiS]

Kotiuduin tovi sitten Turusta Uusi Akvaario liikkeestä äimistelemästä henkesalpaavan komeita reilun 30 cm:n mittaisia Pseudacanthicus-suvun imumonneja. Mukanani saapui 4 kpl n. 5 cm:n Cichla kelberi ahventa. Pirpanat vaikuttavat pirteiltä veijareilta; vaeltelevat tutkimassa 400 l:n kasvatusaltaansa maisemia.

Altaan nitrifikaatio-bakteerikantaa olen kasvattanut pari viikkoa suuremman altaani pohjahiekan valmiin bakteerikasvuston sekä Bactogymin avulla. Altaassa on 1200 l/h vettä kierrättävä saksalaisvalmisteinen sisäsuodatin sekä roska-astiasta ja biopalloista kyhätty valutussuodatin, jonka voimalähteenä toimii samaisen valmistajat pienitehonen suodatin. Joskin veden virtausnopeus lienee liian suuri, mutta happea hökötys veteen toivottavasti tuottaa.

Lähin tavoite on opettaa pirpanat surviaisen tuokista kuivamuonalle ja siirtyä mahdollisimman nopeasti 4x/pv tapahtuvaan ruokintaan. Varsin mielenkiintoiseksi kapineeksi osottautui ruokinta-automaatti, jonka eilen kasasin. En ole sellista nimittäin aikisemmin tarvinnut. Kas kun siihen ei mahdu muikun muikkua, jota pääosa kalastostani syö

[juhlamokka]

Mahtavat olla upeita ahvenia nuo ostamasi, itselleni laji ei ole tuttu mutta googlailin hieman kuvia. Hienon näköisiä kaloja jotka vaatinevat melkoisesti tilaakin.

Sen sijaan liikkeessä katselemasi piikkiplekot ovat hieman tutumpi osasto sikäli, että yksi möllykkä altaasta löytyy. Yhä kesken kasvuinen mutta alkaa olla jo jonkin kokoinen ja selkeästi aikuistumassa, sillä pienempänä rungossa ei ollut piikkejä ja nyt kala on kauttaaltaan piikkien peitossa, spinosus kyseessä.

[JyrkiS]

Kieltämättä Pseudacanthicus- impparit aiheuttivat jonkinasteista omistamisen halua- spinosuksen olen joskus omistanut. Komea monni on sekin. Seikka, mikä Pseudacanthicus monnien suhteen aiheuttaa pohdintaa on: kuinka varmistaa, että myös niille jää ruokaa, kun kelberit ovat aikuisia, joten jätin monnit vastahakoisesti liikkeeseen. Youtubesta löytyy hyviä klippejä kelbereistä, sekä muista Cichloista ja varsinkin niiden ruokailutavoista.

Tarkemmin asiaa tutkittuani vaikuttaa siltä, että C. kelberi ei kasva "kuin" n. 30 senttiseksi. Cichla-suvun suhteen sitä voinee pitää pienenä mittana. Tilaa ne toki tarvitsevat ja sitä olisi tarjolla 2500 l. Kunhan nyt ensin saan venyteltyä niitä. Seuralaisiksi tulee oskareita, imppareita, rausku sekä muutama antennimonnin rääpäle.

Lukemani, käymieni keskustelujen sekä Särkänniemessä tehtyjen havaintojeni perusteella Cichlat ovat kokoonsa nähden yllättävän sävyisiä kaloja; ne eivät sen kummemmin pullistele tai kiusaa, vaan nielevät suoraan, jos pystyvät. Sitä kai voisi pitää jollain tapaa reiluna periaatteena . Toki seuralaisten on oltava sopivan suuria. Lisäksi Cichlat ovat välivedessä/pintavedessä viihtyviä kaloja, joten pohjalla ei pitäisi rajakahakoita muiden kanssa syntyä.

[juhlamokka]

Kiinnostuin kurkkaamaan kelbereiden ruokailutapoja youtubesta kun vinkkasit asiasta. Ja kyllähän niiden ruokailu taitaa sellaista olla, että helposti jää hitaammat ilman ruokaa. Toisaalta jos haluaisi nähdä sen vaivan että opettaisi piikkiplekon hakemaan ruokansa tietystä suojapaikasta jonne sapuskan tarjoilisi suoraan, voisi sekin noiden ahmattien seurassa kai pärjätä aivan hyvin.

Muoks. Itse olen haaveillut myös tulipiikkiplekosta mutta en uskalla plekolaan enää sellaista hankkia, kun on pelko takaraivossa että piikit keskenään ja/tai isopurje alkaisivat tulevaisuudessa kränäämään.
Noiden kelbereidesi kanssa tulipiikki näyttäisi kyllä upealta.

[JyrkiS]

Juuri äsken näytti lupaavasti siltä, että kelberit söivät surviaisista ja kuivamuonasta tehtyä mössöä...

Ideasi tuosta suojapaikassa syöttämisestä on ihan hyvä. Käytännössä ongelma syntyy 5 oskarin parvesta ja varsinkin rauskusta, joka etsii innokkaasti kaikki muikun pätkät altaan pohjalta, joita aina välillä sille tarjoilen.

Imppareiden kanssa keskinäinen kahistelu on ihan huomionarvoinen asia, mutta oikeastaan varsinaisena haasteena pidän niiden kykyä tuottaa nauhaa altaan pohjalle uskomattomia määriä. Se taas kuormittaa vettä. Altaassani majailee jo 2 kpl n. 25 cm:n impparia ja ne todennäköisesti kasvavat vielä, joten jätösten määrä sen kun kasvaa.

Pitänee suunnitella hankitalistalla olevalle kiertovesipumpulle putkitus, jolla vesivirran saa suunnattua pohjalle niin, että se pöllyttää imppareiden jätökset liikeelle. Näin ne myös päätyvät hiekkasuodattimeen kuormittamasta altaan vettä. Tämän vuoksi suhtaudn pienellä varuksella uusien imppareiden hankintaan, vaikka, kuten kirjoitit, Pseudacanthicukset olisivat komeita kelbereiden kanssa. Altaan pohjalla majailee jo imppareiden lisäksi kaksi pitkäviiksistä monnia ja tila tahtoo vaan loppua. Lisäksi 4 kpl täysikasvuista kelberiä, mikäli ne henkiin jäävät, täyttävät allasta entisestään, mutta katsotaan nyt.

[juhlamokka]

Hyvä että mössö maittaa.

Niin, se nauhatuotanto. Se on kyllä melkoista ja toden totta senkään vuoksi en enempää isoja kaloja intoudu hankkimaan. Omassa altaassa olen käyttänyt streamiä puhaltamaan jätökset kohti suodattimen imuputkea ja tämä on toiminut ihan hienosti. Saas nähdä mikä on tilanne sitten kun kalat ovat täysikasvuisia.

[JyrkiS]

Hyvä että mössö maittaa.

Niin, se nauhatuotanto. Se on kyllä melkoista ja toden totta senkään vuoksi en enempää isoja kaloja intoudu hankkimaan. Omassa altaassa olen käyttänyt streamiä puhaltamaan jätökset kohti suodattimen imuputkea ja tämä on toiminut ihan hienosti. Saas nähdä mikä on tilanne sitten kun kalat ovat täysikasvuisia.

Tuo streamiratkaisusi on hyvä; tosin nauhamäärä todennäköisesti lisääntyy kun monnit venyvät. Itsellänikin on hataria suunnitelmia miten vedenkierrätystä pitäisi akvaariossani muuttaa, jotta kuvaamasi "jätekeräys" saadaan aikaiseksi. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että altaaseen täytyy luoda julma vedenkierto sekä haaroittaa poistoputkia niin että veden puhallussuunnan voi halutessaan muuttaa. Uusi/uusia pumppuja pitänee siis hankkia.

Celberit ovat kuivamuona dieeetillä, ainakin ne maistelevat pelletin paloja, mutta valtaosin sylkevät ne vielä pois. Liikkuvat vilkkaasti. Pientä varovaista edistystä...

[juhlamokka]

Minulla on altaassa myös "jätteen imeytysalue": takanurkassa isohko laajalle levitetty alue allassubstraattia. Tämän alueen päällä on suodattimen imuputki ja streami on altaan toisessa päässä puhaltamassa kohti imuputkea ja "imeytyskenttää".
Jos imuputki ei ehdi imeä kaikkea sontaa, jää se substraattiin josta se on helppo veden vaihdon yhteydessä imeä pois.
Samalla "imeytyskenttä" toimii hyvänä hyvien bakteereiden kasvualustana.
Tällä systeemillä on pärjätty mielestäni hyvin.

[JyrkiS]

Tuo on jo niin mielenkiintoinen ja selvästi mietitty idea ja toteutus, että siitä kannattaa aloittaa oma suodatus topickinsa, niin pääsemme pohtimaan asiaa lähemmin. Voisin kuvitella muillakin harrastajilla olevan kiintoisa näkemyksiä ja sovelluksia suodatuksesta.

[petranta]

Jaahans. En tiennytkään että Jyväskylän mies mellestää täällä webissä. Pakko kirjoittaa kanssa vaikka Jyrki tietää jo. Eli..se veden kierrätys. Juu vähänhän noita pumppujen paikkoja piti tuolla altaassa kokeilla ennenkuin "tavara" rupesi virtaamaan oikeaan suuntaan ja paikkaan. Nyt on pumpputehoa sisällä 13400l/h ja ulkona 3400l/h. Tahtoo pohjahiekka siirtyä kanssa mutta niin liikkuu muukin "tavara".

Plekoista sen verran että kyllä ne piikkiplekot vähän vääntää keskenään kun on ruoka aika mutta muuten laumassa on hierarkia selvillä ja nokkimisjärjestys on "sovittu" Itse olen vähän hurahtanut juurikin piikkiplekoihin ja en kyllä tuon asian takia jättäisi niitä hommaamatta.

- L282 2kpl 35 cm
- L282 25cm
- L114 20cm
- LDA007 10cm
- L014 25cm
- L024 25cm
- L240 10 cm
- L096 20cm
- L029 15cm
- L200 12cm
- L014 Iriri 10cm
- L155 35cm
- LDA33 12cm
Ja muutama muu...

[JyrkiS]

Petrin altaan ja plekokokoelman nähtyäni voin vakuuttaa, että näky on kerrassaan vaikuttava. Tässä kohtaa haluaisin kiinnittää myös muiden harrastajien huomion Petrin mainitsemiin pumpputehoihin. Kun suuria kaloja; plekoja tai ahvenia halutaan hoitaa menestyksellisesti, täytyy veden liikkua altaassa. Kun altaan koko kasvaa, se vaatii pumpuilta tehoa, jotta kalan jätökset nousevat pohjalta liikeelle ja päätyvät suodattimeen.

Tämä seuraava tarina palaa kivikaudelle aikaan, kun minä ja Petri aloittelimme näitä hommia. Silloin julkaistiin Avaarioehteä ( ennen Akvaariomaailmaa ja Akvaristia). Lehdessä oli mielenkintoinen artikkeli suurten amerikkalaisten ahventen akvaarion suodatuksesta. Kirjottaja Weber- etunimeä en sitten muista millään- esitti seuraavan käytännössä hyväksi havaitsemansa menetelmän: Akvaarion vesimäärän tulee kiertää 4-5x tunnissa suodattimien läpi. Suodatusmateriaalina käytetään vanua ja se vaihdetaan 3 päivän välein. Viikossa vaihdettaan 70 % vedestä. Tällä menetelmällä esim. Cichlasoma-suvun ahvenet ( sittemin suku pilkottu osiin) kasvavat 2 vuodessa täyteen mittaansa. Tehot kaksinkertaistamalla kaava toimii myös suurten monnien kanssa.

Ellette usko, niin kokeilkaa ja katsokaa, mitä tapahtuu.

[juhlamokka]

"Kivikauden tarinat" ovat mahtava juttu. Kiitosta vaan, itse lukisin niistä mielelläni enemmänkin. On aina mielenkiintoista kuulla miten joku on hoitanut asioita joskus ja miten hoitaa nyt ja ennen kaikkea; miten mikäkin tapa hoitaa allasta on vaikuttanut mihinkin.

Jos JyrkiS tarkoitit minua sillä, että voisin aloittaa oman aiheen suodatuksesta niin periaatteessa kai voisinkin, mutta ihan vilpittömästi olen sitä mieltä että jollain muulla voisi olla enempi asiantuntevaa kerrottavaa, kuten vaikkapa teillä kahdella herralla.
Olenhan minäkin tovin akvaristi ollut, mutta en pidä -enkä ole mielestäni asiantuntija tässä millään tapaa.

Jäin pohtimaan tuota veden kierrätyksen merkitystä kalojen kasvuun. Sehän on ihan selvä juttu; hyvissä olosuhteissa (puhtaissa vesissä) kalat kasvavat toki paremmin, mutta mahtaisiko tuossa piillä myös jokin / jotkin muut syyt jotka vaikuttavat asiaan.

Itseltäni löytyy Cichlasoma dimerus, kala ei ollut aivan pieni tullessaan mutta se on kyllä kasvanut hurjaa vauhtia ja siitä on tullut kyllä paljon isompi kuin yleensä kooksi mainitaan ja väittäisin että kasvaa yhä. Aluksi kalan kasvu oli todella hidasta, mutta kun kotiutui tuntui siltä että kala kasvaa silmissä.
Samoin meillä näyttää (etenkin osa) plekoista kasvavan todella kovaa vauhtia. Isopurjepleko on kasvanut pienestä poikasesta n. 25 cm pituiseksi parissa vuodessa. En tiedä onko se nyt niin kova tahti, mutta verrattuna siihen että joku on kertonut kyseisen plekon olevan saman pituinen viisivuotiaana, on tuon meidän plekon kasvu melko paljon nopeampaa.

Jokseenkin kai olosuhteet ovat hyvät meilläkin plekolassa vaikka luulen, että se ei johdu tolkuttomasta veden kierrosta. Tuntuu että vesi kiertää jopa häpeällisen vähän meidän altaassa, vaikka kyllähän vesi liikkuu selvästi. Mutta enpä ole ennen tullut ajatelleeksi että veden kova virtaus voisi olla kasvuun vaikuttava tekijä, puhdasta vettä olen vain sellaisena pitänyt.
Mutta ehkä JyrkiS tarkoititkin että kalat kasvavat puhtaassa vedessä hyvin, mutta veden virtauksella sinällään ei ole merkitystä. Vai?
Veden puhtaudesta meilläkin pyritään pitämään huolta.

[JyrkiS]

Akvaarioveden suodatus, -virtaus ja puhtaus on moniulotteinen ilmiö ja näyttää aina hieman erilaiselta kokonaisuudelta sen mukaan, mistä suunnasta sattuu asiaa tarkastelemaan.

Jos ajattelemme suuria ahvenia, monneja ja rauskuja, joutuvat monet "normiarvot" lujille. Koska yleisin ja myydyin akvaariotyyppi on seura-akvaario, mitoitetaan suodattimet myös sen mukaan. Nämä mitoitukset ovat yleispäteviä ja lähtevät "normaali seura-akavaariokaloista". Ongelma syntyy esim siitä , onko 1000 litran akvaariossa tetroja ja corydoras-monneja, jolloin normaali ulkosuodatin on ok. Jos altaassa sattuu olemaan 4 täysikasvuista Cichla kelberiä ja saman verran Pseudacanthicus-suvun imumonneja eivät normaalisuodattimet perusmassoilla ja perinteisellä käytöllä enää riitä. On selvää, että 0,5 kg:n kalat kuormittavat vettä enemmän. Vahvistusta tälle ajatukselle saa Särkänniemestä, Sealifesta tai kalanviljelylaitoksilta, niiltä kun ei löydy pönttösuodattimia. Suurten kalojen kanssa tilanne on tällainen.

Kun tarkastelemme hiukan lähemmin suuria ahvenia, monneja rauskuja on niillä kaikilla yksi yhteinen ominaisuus: Ne ovat virtaavan veden kaloja. Tällaiset olosuhteet on myös akvaarioon luotava. Luonnon vesiin verrattuna akvaariossa vallitsee aina hapenpuute. Mitä suuremmat kalat, sitä suurempi veden kuormitus ja sitä todennäköisempi happikato. Voimakkaalla vedenkierrätyksellä akvaarioveteen imeytyy myös enemmän happea. Ihanteellista on, mikäli koko akvaarion pinta saadaan aalloille. Usein tehokkaidenkin pumppujen virtausnopeus riittää vain n 150 cm:n matkalle. Sen jälkeen vesimassa aiheuttaa jo liian kovan vastuksen. Tämän perusteella esim. Petrin altaan huikeat kiertonopeudet käyvät ymmärrettäväksi. Mikäli vesi liikkuu, vedessä on enemmän happea ja se on parempi ympäristö suurille kaloille.

Kun Weberin käyttämän menetelmän lukee suurennuslasin kanssa, voi huomata mielenkiintoisia asioita. Nitrifikaatiobakteeereilla ei ole minkänlaisia elinmahdollisuuksia pönttösuodattimessa, mikäli vanu vaihdetaan joka 3. päivä. Weber on luopunut tästä ajatuksesta suosiolla.Eli: Hoidettaessa yli 30 cm:n mittaisia kaloja normaalin pönttösuodattimen biologisella suodatuksella ei ole mitään merkitystä . Kaikki biologinen suodatus tapahtuu akvaariossa ts. pohjahiekassa ja juurakoissa ja muilla pinnoilla. Tämän huomioiden allassubstraatista luomasi nitrifikaatiobakteereiden kasvatusalusta akvaariossa on fiksu ja kehittämisen arvoinen idea. Kasvit eivät yleensä menesty suurten kalojen kanssa, joten kasvien kyky käyttää nitraattia menetetään.

Weberin metodin mukaan käy selväksi kuinka tärkeä tuore vesi on suurille kaloille. Sen avulla ne kasvavvat ja lisääntyvät säännöllisesti. Tämä erityisen kiintoisa havainto aikana, kun akvaariosuodattimiin on tarjolla mitä erilaisimpia huokoisia materiaaleja, joita tosin kukaan puolueeton taho ei ole testannut toimivatko ne oikeasti ja minkälaisten kalojen kanssa. Denitrifakaatio ( nitraatin muuntuminen kaasumaiseksi typeksi) on haastava ja arvaamaton prosessi. Edelleenkin vaikuttaa siltä, että varmin konsti on laimentaa akvaarioveden nitraattipitoisuutta eli vaihtaa vettä.

[juhlamokka]

Varmasti asiat ovat juuri kuten kirjoitit ja virtaushan on toki tärkeä seikka jo kalojen alkuperän vuoksi - kuten kirjoitit,
ja ylipäätänsä se että olosuhteet pyrittäisiin luomaan monelta kantilta mahdollisimman hyvin luonnonmukaisia olosuhteita vastaaviksi siltä osin kuin se akvaariossa on mahdollista.

Se mitä jäin pohtimaan jo aiempaa vastaustani kirjoittaessa on juurikin tuon virtauksen vaikutus.
Eli kasvaako kalat hyvää, tervettä vauhtia kuin kohisten jos....
A) vesi on arvoiltaan (ph, lämpö yms.) kaloille sopivaa ja puhdasta.
B) vesi on arvoiltaan (ph, lämpö yms.) kaloille sopivaa ja puhdasta sekä hyvin happirikasta ja altaassa on suuri virtaus.
C) vesi on arvoiltaan (ph, lämpö yms.) kaloille sopivaa sekä hyvin happirikasta ja altaassa on suuri virtaus, mutta vesi on hieman kuormittunutta eli ei aivan puhdasta.

Eli yksinkertaistettuna mikä mahtaisi olla pelkän virtauksen vaikutus. Tuppaan olemaan utelias pohtimaan kaikenlaista ja tämä taasen lienee asia johon ei ole suoranaista oikeaa vastausta. Kukaan ei liene testannut.

[JyrkiS]

Vedenvirtaus vaikuttaa altaan happimäärään, mikä taas vaikuttaa nitrifikaation toimivuteen, nitrifikaatiobakteerit tarvitsevat happea pilkkoessaan typpiyhdisteitä. Nitrifikaatio toimii aerobisena nitraattivaiheseen asti, kun taas nitraatin muuttuminen kaasumaiseksi typeksi on anaerobinen toiminto. Tähän asti puhutaan siis hapen vaikutuksesta suorasti tai epäsuorasti( = bakteerien kyky puhdistaa biologisesti akvaarion vettä) kalojen hyvinvointiin.

Vedenvirtauksella on myös toinen merkitys kalojen hyvinvoinnille. Usein suuret ahvenet, jotkut imumonnit ja varsinkin lapamonnit sekä rauskut syövät aikuisina akvaariossa ainoastaan muikkuja tai vastaavaa. Muikut ovat raskasta ravintoa eli yksi 10 cm:n muikku tuottaa miltei panonsa verran typpiyhdisteitä veteen. Kalojen pitää myös kuluttaa tämä raskas ravinto elimistöstänsä ja parhaiten se tapahtuu kamppailemalla voimakasta vesivirtaa vastaan.

Monnispesialisti David Sandsin mukaan akvaarioon on esim lapamonneille järjestettävä niin kova vedenvirtaus, että ne joutuvat liikkumaan pysyäkseen paikallaan. Toki täytyy järjestää myös kivien ja kantojen avulla levähdyspaikkoja. Sama ohje pätee hyvin myös muihin suuriin kaloihin, varsinkin kun ravinto on raskasta. Lisäksi kalat kasvavat ja vahvistuvat uidessaan vastavirtaan.

Voimakkaasta vedenvirtauksesta on kaloille pelkkää hyötyä, ei mitään haittaa.

[juhlamokka]

Tuohonpa juurikin meillä perustuu se miksi allas näyttää pelittävän aivan hyvin, vaikka varsinaista suodatusta ei hirmuisesti olekaan; altaan sisällä on kuitenkin virtausta jonkin verran.

Tuota virrassa liikkumista / pysyttelemistä olen myös toisinaan pohtinut ja oikeastaan en niinkään veden laadun suhteen vaan kalojen muun hyvinvoinnin.
Osalla kaloista allaselämä on varmaankin himpun verran tylsää / elämä on varsin helppoa ja päivät kuluvat möllötellessä ja odottaessa että ruoka tippuu suuhun.
Virrassa pysytteleminen tarjonnee jo sinällään tekemistä ja olen myös ajatellut sen pitävän kalat fyysisesti paremmassa kunnossa -jäntevinä, kun joutuvat käyttämään kroppaansa.
Toisinaan myös tarjoilen mm. kurpitsan pinnalle jolloin se pyörii altaassa ja kalat saavat sitä metsästellä ympäriinsä.
Näyttäväthän nuo kiinni saavan, kuljettavat palasen pohjalle ja makaavat sen päällä hetken jyystäen, kunnes pala ponnahtaa pintaan ja tulee taas uusi ruoan hakureissu kohti pintaa.

[jemppa]

https://www.youtube.com/watch?v=SN9vqf8 ... O_X5VMExKw Siinä alkaa virtaus olemaan jo kohdillaan.

[JyrkiS]

Aivan mieleltön klippi. Suurkiitokset !

Yksi tyylikkäimpiä altaita, mitä olen nähnyt. Olisi nastaa tietää minkä tehoisilla pumpuilla tuo on toteutettu.

Kuten näkyy Panaque imppareilla ei ole suuremppia ongelmia liikkua.
Tuon näkeminen herätti ajatuksia suodatuksen ja veden kierrätyksen toteuttamisesta; pienitehoinen ulkosuodatin riittäisi varsin hyvin, sillä tuo vesimassa työntää kaiken kiinteän lian sinne. Ja nopeasti.

[juhlamokka]

Oli kyllä virtausta. Tuollaista olisi upea katsoa ylhäältä päinkin, yhtä hienoa kuin kesäistä koskea jossa vesi kuohuu kivien väleissä.

[petranta]

Vähän sama juttu miksi sille hamsterille laitetaan se juoksupyörä sinne häkkiin tai aktiivisille koiralle järjestetään lenkkejä ja/tai agilityä. Harvempi vaan tulee ajatelleeksi kalojen kohdalla jos ne ei aivan kuolemaisillaan ole, että niillä olisi jokin huonosti tai sitten korkeintaan ajatellaan ensimmäiseksi jotain tautia tms. veteen liittyvää muuta tekijää.

[JyrkiS]

Jos on ihmiselle haitallista liika ruoka ja liikunnan puute, niin on kaloillekin. Meillä on parhaimmillaankin vain spekulatiivista tietoa suurten ahventen ja monnien reviirien koosta ja uinti matkoissa luonnossa. Selvää on, että kalat eivät ui tarpeeksi suuressakaan akvaariossa. Kun aihe on vähintäänkin arkaluontoinen keskustelun aihe vastuulliselle akvaristille, lienee kohtuullista, että suurille kaloille järjestetään "kuntosali olosuhteet " voimakkaan veden virtauksen avulla.

Pumpun ohjelmonti mahdollisuuden tai ajastimen avulla voidaan säädellä veden virtausvoimakkuutta esim pyörittää osaa pumpuista maksimitehoilla vain 6-8 h päivässä, ajaa muita pumppuja randomilla tai ohjelmoida halutunlainen sykli... Vaihtoehtoja kyllä riittää. Näin kalat saavat liikuntaa ja niille jää aikaa myös palutua. Mikä mukavinta energiatehokkuuskin toteutuu, kun pumput eivät ole koko ajan päällä ja niitä ei ajeta max tehoilla.

Klipissä esiintyvä yhtiö Panta Rhei osoittautui mielenkinntoiseksi teknisen sekä muun tarjontansa puolesta.

Linkki käy keskinkertaista paremmasta demosta Hydro Wizard streamien käytöstä:

http://www.youtube.com/watch?v=cfVRCpZ_ApM

[juhlamokka]

Mitäs näille affenille kuuluu, ovatko jo kasvaneet paljon?

[JyrkiS]

Mitäs näille affenille kuuluu, ovatko jo kasvaneet paljon?

Hirveästi en pääse kehuman: Enää yksi hengissä, ne kolme vainajaa eivät koskaan alkaneet syödä muuta kuin surviaisen toukkia, mutta se yksi kasvoi 3-4x isommaksi kuin ne muut ja kaikenlainen safka kelpaa. Se alkaa pikku hiljaa saada väriä. Vielä en ole uskaltanut siirtää isompaan akvaarioon.

Parhaillaan kartoitan tilannetta, josko löytyisi kenties samasta poikueesta muita yksilöitä, jotka ovat syöneet ja kasvaneet.

Aika lailla kirjoahvenille tyypillinen tilanne myös näiden "puolivillien" kelberien kohdalla: Niitä kannattaisi hankkia vasta n. 10 cm:n mittaisina tai ostaa pienempiä 6-8 yksilöä.

[juhlamokka]

Voi harmi, mutta minkäs teet. Toivottavasti jäljelle jäänyt yhä vankistuu ja löydät lisää vahvoja yksilöitä.

[levaki]

kala on uusimpia kuvattuja Cicloja. klastuspuolelta ennätys on 1,32kg ja yksilöllä oli 39 cm pituutta, eli ihan kohytalaisen kokoiseksi ka´svaa, tosin aika pieni ciclaksi, Temensiksen ennätys on 12,2 kg