Kääpiörihmakala, mikä vaivaa?

Rihmakalat, kiipijäkalat, pusukalat, taistelukalat jne.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
-Fisu-
Junior Member
Junior Member
Viestit: 195
Liittynyt: 14:50, 22.06.2002
Paikkakunta: Vaasa

Kääpiörihmakala, mikä vaivaa?

Viesti Kirjoittaja -Fisu- »

Akvaarion kalasto 112l:
Partamonni
Kääpiörihmakala
12 neontetraa
3 leopardimonnista(aluksi 5)

Ongelmana on siis Kääpiörihmakala-uros.
Tämä kiltiksi ja rauhalliseksi kutsuttu pinta-kala on ainakin mun akvaariossa ihan päin vastoin.

Se kiusaa monnisia (ennen monnisia kiusas neoneita). Aina ruoka aikana se ei edes kunnolla käy syömässä pinnalla ruokaa vaan odottaa pohjalla tablettien pudottamista. Sillä on tosi hyvä näkö joten se löytää aina jonkun ruokapalan ja rupee purskuttaan sitä suussa. No, muttakun se ei tyydy vaan pohjalla syömiseen vaan se on niin ilkee ettei halua monnisten saavan ruokaa (mahdotonta koska ruokapaloja on eripuolella). Tyranni ajaa sitten monnisia umpäri akvaariota kiukuspäissään ja jos näkee monnisen syövän ruokaa se menee heti häätämään sen pois ja itse rupeaa syömään sitä tai sitte vaan jatkaa kiusaamista... [}:)]

Mä hermostuin tähän ja aattelin vähän tapakouluttaa sitä. Ennen se tuli lasiin kattomaan kun liikuin ympäri huonetta ja seurasi mitä tein mutta iltasin oli monnien ja ruokien kimpussa. No, ajattelin antaa sille ittelle vähän kyytiä joten aina kun se oli ajamassa jotain monnista tai suömässä pohjakalojen ruokia niin annoin sille kyytiä(ajoin pitkävartisella Tupperware lusikalla) niin että se meni jonnekin puskaan rauhoittumaan. Tää ei kuitenkaan auttanuta ja kala oli vielä kiukkuisempi niille monnisille.
Sitten rupesin aina kopauttamaan lasiin jos näin että rihmakala söi tai ajoi monnista takaa jossain lasin lähellä. Kyllähän se säikähti sen verran että lopetti mutta 5 sekunnin päästä oli taas syömässä tai ajamassa monnisia...

"Tapakoulutuksesta" oli hyötyä mutta rihmakala muutti olemustaa vaan vähän väärään suuntaan...nykyään se ei enää seuraa likkeitäni vaan pelokkaasti ui pois säikähtäneenä ja pörhistää kokoajan niinku se tuntis jonkun uhan. Vaikka keskivedessä ja pinnalla se on säikky niin pohjassa se edelleenkin jatkaa monnisten ajamista :twisted:

Mitä teen? Tuun hulluksi kun en tiedä miten saisin rihmiksen rauhoittumaan. Pitäisköhän se siirtää hetkeks jonnekin muualle asumaan? Tuntuu vaan siltä että sen luonnetta ei muuta mikään.
Ajattelin naaraan hankkimista jotta kaverilla olis muuta ajateltavaa mutta en tiedä auttaisko?

Help, mitä teen?
Onni on pieni koiranpentu pissaamassa jonkun toisen matolle.
-Fisu-
Junior Member
Junior Member
Viestit: 195
Liittynyt: 14:50, 22.06.2002
Paikkakunta: Vaasa

Viesti Kirjoittaja -Fisu- »

Eikö kukaan tosiaankaan voi auttaa? Rihmakala on edelleenki tollanen hullu!

Joku psykologi nyt äkkiä tänne!
Onni on pieni koiranpentu pissaamassa jonkun toisen matolle.
lagi
Member
Member
Viestit: 456
Liittynyt: 22:33, 30.10.2002
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja lagi »

Mitäpä jos koittaisit luopua siitä kalastasi...
"Jos et lähde tänään, et lähde huomennakaan..."
(Vanha arabialainen sananlasku)
mjalava
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1724
Liittynyt: 16:07, 03.12.2002
Paikkakunta: Siuntio

Viesti Kirjoittaja mjalava »

Meillä sinirihmakalat (siniset ja keltaset, ei kääpiöitä) on kyllä äksyjä, mutta vain toisilleen. Sukupuolijakauma voisi olla parempikin, kaksi ja kaksi, mutta ei tässä nyt vielä mihinkään ihmeempiin toimenpiteisiin viitsi ryhtyä, kun se kiukuttelu ei ihan tappeluksi asti mene vaan on sellaista takaa-ajoa eikä sitäkään jatkuvasti. Kyllä ne sitten välillä saattavat nakertaa samaa ruokatablettia sulassa sovussa.

Niin, edelläolevasta huomaa, että pilleristejä ne meidänkin rihmakalat ovat. Jostain syystä pohjasafka kiinnostaa näitäkin kovasti, vaikka pinnallekin annetaan ruokaa. Kirjoittelinkin meidän rohmuhirviöistä tuolla alkeissa... Mutta voisiko sinunkin kalaasi "auttaa" se että sillä olisi puoliso jota kiusata? Hmm, ikävää, hommata nyt uusi kala sijaiskärsijäksi, mutta ainakin meillä tuntuu rihmakalojen kiukku kohdistuvan vain ja ainoastaan omanlajisiin. Edes helmirihmakala ei kiinnosta siinä mielessä. Vaikka olisi ruoka suussa, se jätetään jotta saadaan ajettua lajitoveri naapuripillerin kimpusta pois, mutta kun kardinaalitetra tulee repimään tablettia ison rihmiksen suusta, tämä vaan tuijottaa hölmistyneenä. Kyllähän mussuttajakalat (pitbullkatinkultaplekomonnit, mä alan kyllästyä näitten nimenvaihtoihin ja annan niille viralliseksi nimeksi mussuttajakala) ja levikset joskus säikähtävät kun iso mötkäle tulee saman ruokapalan kimppuun jota ne ovat juuri syömässä, vaikkei se mitenkään aggressiivisesti käyttäydykään, tuleepahan vaan muitta mutkitta syömään toisista välittämättä.

Niin, osaavammat, vieläkö valmiiksi muihin kaloihin kiukkunsa kohdistanut rihmis voisi palata "luonnolliseen" perheväkivaltaan julkisen rähinän sijaan jos saisi puolison?

Mika
-Fisu-
Junior Member
Junior Member
Viestit: 195
Liittynyt: 14:50, 22.06.2002
Paikkakunta: Vaasa

Viesti Kirjoittaja -Fisu- »

Oon päättänyt että rihmis saa lähteä. se on jo nyt kelluvassa poikas-altaassa odottamassa että vien sen pois.
Eilis aamuisen tappelun partamonnin kanssa jälkeen päätin että se saa lähteä. se ei muuta teekään kun häiritsee muita.
Tänään kattelin aamulla kun kalat onnellisena söi pohjaruokaa sulassa sovussa ilman rihmakalan mokomia häiritsemässä.

Rihmakalaa tulee ikävä, mutta ehkä jossain vaiheessa ostan toisen akvaarion johon voin sitten ottaa rihmakaloja uudestaan! jos ei luonne olis tollanen niin pitäisin ilman muuta,se kun on niin kaunis.
Onni on pieni koiranpentu pissaamassa jonkun toisen matolle.
eikkka
Starting Member
Starting Member
Viestit: 18
Liittynyt: 09:51, 11.02.2003
Paikkakunta: Espoo

Kääpiörihmakaloista

Viesti Kirjoittaja eikkka »

Tässä n. kuukausi sitten päädyin hankkimaan käpiörihmakaloja, kun olin kuullut niiden sopivuudesta muiden kalojeni kanssa(neontetroja ja viisiraitabarbeja) ja säyseästä luonteesta.

Ison Omenan Faunattaresta sitten suosittelivat, että ottaisin pariskunnan kääpiörihmakaloja. Muitten rihmakalojen kanssa olisi ollut syytä ottaa useampia naaraita.

Tällä hetkellä, tuo "säyseäksi luokiteltu" liihottelija pitää "eukkoansa" aika tavalla liikkeellä. Kunhan vaan ei kääpiörihmanaaras läkähtyisi. Mahtaisikohan auttaa, jos olisi toinenkin "eukko", jolle "ukko" antaisi kyytiä [;)]

Mistä moinen käyttäytyminen johtuu? Ukkoko puutteessa ja akka pihistelee?

Kiitos ja kumarrus, vaikka viesti kuuluisi alkeet-palstalle!
Lisa
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 7365
Liittynyt: 17:01, 03.10.2001
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lisa »

Olisi sangen mielenkiintoista tietää, missä kääpiörihmakala on luokiteltu kiltiksi kalaksi? :roll: Tämä rihmuli kun ei ole kilttiä nähnytkään - aggressiivinen ja rajuotteinen voisivat olla paljon kuvaavampia adjektiiveja IMHO.

Ja kääpiöukkojen luonteessa on pitää morsmaikkujaan ahtaalla. Runsas kasvillisuus ym piilopaikat sekä TILA ovat avainsanoja akkojen hengissä pysymiseen.
KaSu
Junior Member
Junior Member
Viestit: 222
Liittynyt: 10:50, 22.10.2002
Paikkakunta: Hanko

Viesti Kirjoittaja KaSu »

Lisa kirjoitti:Ja kääpiöukkojen luonteessa on pitää morsmaikkujaan ahtaalla. Runsas kasvillisuus ym piilopaikat sekä TILA ovat avainsanoja akkojen hengissä pysymiseen.
Tuli tästä mieleeni, että jos tosiaankin on tilaa niin, jos naaraita olisi kaksi niin se negatiivinen huomio jakautuisi kahdelle naaraalle? Ja näin ollen se yksin olevan kalan jatkuva pakoilu helpottuisi, kun toinen uisi välillä karkuun. [:I]
~Katja~
Lisa
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 7365
Liittynyt: 17:01, 03.10.2001
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lisa »

Jos tilaa on, niin kaksi naarasta per sulho on ihan kannattava valinta. Mutta kun kuteminen jomman kumman kanssa alkaa, saattaa seinäruusulle tulla ahtaat paikat :roll:
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Labyrinttikalat”